Radetzky liittyi Itävallan armeijaan vuonna 1784. Hän palveli Itävallan–Turkin sodassa 1787–1792, Ranskan vallankumoussotien alkuvuosina Hollannissa sekä 1796–1797 Italiassa Napoleonin vastaisella sotaretkellä. Vuonna 1805 hän yleni kenraalimajuriksi ja toimi komentajana Italiassa. Radetzky oli yksi liittoutuneiden lahjakkaimpia ja tehokkaimpia komentajia Napoleonin sotien aikana. Hän osallistui vuonna 1809 Wagramin taisteluunsotamarsalkkaluutnanttina ja samana vuonna hänestä tuli Itävallan armeijan pääesikunnan päällikkö. Hän pyrki uudenaikaistamaan maan asevoimia, mutta rahoituksen puute muodostui ongelmaksi.[1]
Vuodesta 1829 alkaen Radetzky oli puolittain eläkkeellä ja toimi Olmützin (nyk. Olomouc Tšekissä) linnakkeen komentajana. Hänet kuitenkin kutsuttiin kaksi vuotta myöhemmin takaisin aktiivipalvelukseen Italian joukkojen ylipäälliköksi. Radetzky ylennettiin vuonna 1836 sotamarsalkaksi ja hän jäi uudelleen eläkkeelle. Hänet kuitenkin kutsuttiin jälleen palvelukseen vallankumousvuonna 1848. Radetzky murskasi separatistisen kumouksen Itävallalle kuuluneessa Pohjois-Italiassa lyömällä italialaiset Custozan (1848) ja Novaran (1849) taisteluissa. Vuosina 1848–1857 hän toimi Itävallalle kuuluneen Lombardia-Venetsian kuningaskunnan kuvernöörinä ja ylipäällikkönä, halliten rautaisella otteella.[1] Hän oli samalla myös varakuningas.
Radetzky oli suosittu sotilaidensa keskuudessa ja hänet tunnettiin lempinimellä Vater Radetkzy (”Isä Radetzky”).[1] Hänelle pystytettiin vuonna 1858 muistomerkki Prahan Malostranské náměstí -aukiolle ja vuonna 1892 ratsastajapatsas WieninRingstraßelle. Prahan patsas poistettiin paikaltaan vuonna 1919.
Lähteet
↑ abcdeJoseph, Count Radetzky(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.4.2013.