Pinheiro de Azevedo meni laivastoakatemiaan 17-vuotiaana ja palveli Portugalin laivastossa.[2] Hän vastasi Angolan rannikkopuolustuksesta vuosina 1963–1965. Vuonna 1972 hänestä tuli Portugalin merijalkaväen komentaja.[1] Vuoden 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen Pinheiro de Azevedo ylennettiin amiraaliksi ja hänet kutsuttiin kansallisen pelastuksen junttaan. Hän oli jäsenenä myös juntan korvaajaksi perustetussa vallankumousneuvostossa. Hänet nimitettiin pääministeriksi syyskuussa 1975 liian vasemmistolaisena pidetyn kenraali Vasco Gonçalvesin tilalle. Pinheiro de Azevedo oli lähellä maltillista vasemmistoa ja sosialisteja, mutta radikaali vasemmisto ja kommunistit yrittivät painostaa hänet eroamaan.[2][1] Marraskuussa 1975 mielenosoittajat piirittivät hänen virka-asuntoaan kahden viikon ajan. Hän erosi lopulta uusien vaalien jälkeen kesäkuussa 1976.[2]
Pinheiro de Azevedo oli ehdolla vuoden 1976 presidentinvaaleissa, mutta sai sairauskohtauksen kampanjansa aikana.[2] Hän sai noin 14 % äänistä eikä tullut valituksi.[1] Hän kuoli sydänkohtaukseen 66-vuotiaana.[2]
