Guido väitteli lainopin tohtoriksi La Platan yliopistossa ja toimi nuoresta saakka radikaalissa puolueessa (Unión Cívica Radical). Hänet valittiin senaattiin 1958 ja samana vuonna puolueensa puheenjohtajaksi.
Guidon asema oli vaikea aikana, jolloin peronistipuolue oli kielletty, mutta jotkut ryhmät olisivat sallineet uusperonistien palata politiikkaan. Guido kannatti aluksi peronismin kieltäjiä eli ”punaisia”, mutta kallistui sitten sallivampien ”sinisten” kannalle näiden päästyä valtaan vuoden 1962 vallankumouksessa. Siinä Arturo Frondizi pakotettiin luopumaan vallasta vaalivilpistä syytettynä, ja armeijan ja laivaston pakottama parlamentti nimitti virkaan saman puolueen Guidon.[1]
↑ abArra, Esa: ”Guido, José Maria (1910)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 70. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.