Johan Kraftman

Kraftmanin teos Karjalan talouden kehittämisestä vuodelta 1756.

Johan (Juhana) Kraftman (2. joulukuuta 1713 Porvoo – 19. elokuuta 1791 Ulvila) oli suomalainen talous- ja maataloustieteilijä, rehtori sekä Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen. Hän oli yksi Suomen merkittävimpiä valistusajattelijoita 1700-luvulla.

Akateeminen ura ja koulumaailma

Porvoon lukion oppilaana ollut Kraftman aloitti opiskelun Turun akatemiassa vuonna 1731. Kahta vuotta myöhemmin hän kirjautui Uppsalan yliopistoon. Kraftman nimitettiin Turun akatemian taloustieteen dosentiksi vuonna 1746.

Hän haki fysiikan ja taloustieteen professorin virkaa, tehtäviin valittiin kuitenkin Karl Fredrik Mennander sekä Pehr Kalm. Kraftman siirtyi tämän jälkeen Porin triviaalikoulun rehtoriksi vuonna 1748. Turun akatemian talousopin dosentiksi hänet nimitettiin 1746[1] ja ylimmäksi matematiikan professoriksi 1755. Kraftman erosi professorin virasta kolmen vuoden kuluttua.

Porin triviaalikoulun rehtorina Kraftman tunnettiin edistysmielisenä uudistajana. Hän kehitti vanhoillisia opetusmetodeja sekä otti opetusohjelmaan uusia ns. hyödyn aikakauteen sopineita oppiaineita kuten taloustiede. Kraftmanin vuonna 1755 päättyneellä rehtorikaudella koulu nousi yhdeksi Suomen johtavista triviaalikouluista. Hän painotti erityisesti reaaliaineiden merkitystä.

Maanviljelys

Johan Kraftman oli Suomen ensimmäinen maatalousopin opettaja sekä alan kirjailija.[1] Syksyllä 1746 hän piti Turun yliopiston historian ensimmäisen luennon maataloudesta ja sen edistämisestä.[2] Käytännön maataloutta Kraftman harjoitti vuonna 1744 omistukseensa hankkimassa Ulvilassa sijainneessa Koiviston kartanossa. Kraftman rakennutti kartanoon useita talousrakennuksia, hän viljeli ja jalosti muun muassa omenapuita sekä perusti uusia torppia.

Merkittävimmät Kraftmanin uudisrakennukset olivat hänen suunnittelemansa kiviset härkätallit ja navetat. Nämä ns. Kraftmanin härkätallit kuuluvat nykyään Museoviraston määrittelemiin Valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Vuonna 1784 hän kirjoitti navettarakennuksesta ja sen teknisistä ratkaisuista mittavan selostuksen ruotsalaiseen taloustieteen aikakauskirjaan.[3]

Suurin Kraftmanin yksittäisistä projekteista oli yli kaksikymmentä vuotta kestänyt, vuonna 1785 päätökseen saatu Lattomeren soiden kuivatus niityksi ja viljelysmaaksi. Hän yritti myös viljellä hamppua, mutta huonolla menestyksellä.

Muuta

Huolimatta koulumaailmassa ja maataloudessa osoittamastaan uudistusmielisyydestä Kraftman oli yhteiskunnalliselta ajattelultaan sangen vanhoillinen. Hän oli esimerkiksi maatyöväen pakkotyölakien kannattaja ja puolestapuhuja.

Kraftmanin kirjallinen tuotanto käsittää useita valistustarkoituksessa julkaistuja kirjasia. Lisäksi hän kirjoitti aikakauslehtiin sekä kävi kirjeenvaihtoa muun muassa Anders Chydeniuksen kanssa. Ansioittensa johdosta Kraftman otettiin vuonna 1778 jäseneksi Ruotsin kuninkaalliseen tiedeakatemiaan.

Kraftmanin veli Anders Kraftman oli teologian tohtori ja myssypuolueen valtiopäivämies vuosien 1765–1766 valtiopäivillä.[4]

Johan Kraftmanilla oli myös merkittävä vaikutus Porin kaupungin kehitykseen 1700-luvun jälkipuoliskolla yhdessä pormestari Lars Sacklénin ja kirkkoherra Mikael Lebellin kanssa. Hänellä on oma nimikkokatu Musan kaupunginosassa.

Kirjallista tuotantoa

  • Utdrag af academiska föreläsningar till landhushållningen (1747)
  • Tankar om hushållningens upphjelpande i Carelen (1756)
  • Tankar om Svenska folkbristen, med vederbörandes samtyckte (1756)
  • Tankar om den vanmagt, uti hvilken finska landtman sif befinner (1761)
  • Tankar om svedjande (1765)
  • Berättelse om Lattomeri kärrs utdikning (1785)
  • Tankar öfver spannemåls- och penningebristen (1786)
  • Tankar om kringstrykande tiggare (1787)

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla