Yhombi-Opango nousi Kongon presidentiksi edeltäjänsä Marien Ngouabin kuoltua murhattuna. Ngouabin vallan aikana Kongo oli ollut Neuvostoliiton tukija. Yhombi-Opangon johdolla suhteet Ranskaan paranivat ja kolmentoista vuoden katkon jälkeen diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin palautettiin. Vuonna 1979 Yhombi-Opangon kuitenkin syrjäytti puolustusministerinä toiminut Denis Sassou-Nguesso. Entinen presidentti määrättiin kotiarestiin, ja hän sai liikkua vapaasti seuraavan kerran marraskuussa 1984.[1]
Yhombi-Opango pidätettiin uudelleen heinäkuussa 1987 uuden hallinnon vastaisista toimista syytettynä. Vuonna 1990 Kongossa alkoi demokratisoimiskehitys, jonka myötä Yhombi-Opango ja muut poliittiset vangit vapautettiin. Yhombi-Opango myös voitti oikeudenkäynnin, jossa käsiteltiin valtion häneltä pakkolunastamaa omaisuutta. Monipuoluejärjestelmä mahdollisti Yhombi-Opangon paluun politiikkaan; hän perusti Rassemblement pour la démocratie et le développement -puolueen (RDD) ja oli presidenttiehdokkaana vuonna 1992. Hän hävisi, mutta ryhtyi tukemaan presidentiksi valittua Pascal Lissoubaa ja toimi itse pääministerinä vuosina 1994–1996.[1]
Vuonna 1997 alkoi Kongon tasavallan sisällissota, joka johti Sassou-Nguesson nousemiseen takaisin valtaan. Yhombi-Opangon vanhemmat saivat väkivaltaisuuksissa surmansa, ja Yhombi-Opango itse pakeni Gabonin sekä Norsunluurannikon kautta Ranskaan. Yhombi-Opango sai joulukuussa 2001 poissaolevana kahdenkymmenen vuoden tuomion talousrikoksista; häntä oli syytetty erityisesti maan öljyvarojen myymisestä. Sassou-Nguesson säätämä armahduslaki kuitenkin mahdollisti Yhombi-Opangon palaamisen kotimaahansa 10. elokuuta 2007. Sittemmin hän jakoi aikansa Kongon ja Ranskan välillä.[1]
Yhombi-Opango päätti asua Ranskassa terveytensä heikennyttyä. Hän kuoli Neuilly-sur-Seinen amerikkalaisessa sairaalassa 30. maaliskuuta 2020 koronaviruspandemiassa sairastumisesta aiheutuneisiin komplikaatioihin.[1]
