Joachim Neander (s. 1650Bremen, Saksa – 31. toukokuuta1680 Bremen) oli saksalainen rehtori, saarnaaja sekä virsirunoilija ja -säveltäjä.
Elämä
Neanderin isä oli latinanopettaja. Hänen perheensä sukunimi oli Neumann, mutta ajan tavan mukaan hänen isoisänsä oli muuttanut sen kreikankieliseen muotoon Neander. Vuosina 1666–1670 Joachim Neander opiskeli ensin kalvinistista teologiaa Bremenissä ja sen jälkeen työskenteli opettajana useissa paikoissa, kuten Heidelbergissa, jossa hän opiskeli teologiaa, ja Frankfurtissa. Noin 1670 hän tutustui saarnaaja Theodor Undereyckiin ja sai hänen kauttaan kotiopettajan paikan Frankfurtissa vuonna 1671. Siellä Neander tapasi vuonna 1673 Philipp Jacob Spenerin, josta tuli yksi pietismin perustajia.[1]
Vuosina 1674–1697 Joachim Neander toimi Düsseldorfin reformoidun latinankoulun rehtorina. Hän alkoi järjestämään yksityisiä hartaushetkiä, seuroja. Seuroissa olisi pitänyt olla pappi mukana, joten Neander joutui vaikeuksiin ja hänet erotettiin määräajaksi virantoimituksesta. Työttömäksi jouduttuaan hän kuljeskeli luonnossa[2]Mettmanninlähde? kaupungin lähellä olevassa laaksossa. Siellä hänen oletetaan kirjoittaneen runojaan ja virsiään. 1800-luvulla aluetta alettiin kutsua hänen mukaansa nimellä Neanderthal (Neanderin laakso). 1850-luvun puolivälissä kalkkikiveä louhittaessa alueelta löydettiin ihmisluurankoja, jotka tutkittiin ja niiden todettiin kuuluneen aikaisemmin tuntemattomalle, sukupuuttoon kuolleelle ihmislajille, joka sai nimekseen neanderthalinihminen.[3]
1679 Neander muutti kotikaupunkiinsa Bremeniin ja toimi siellä saarna-apulaisena St Martini -kirkossa. Noin vuoden kuluttua hän sairastui ja kuoli 1680 todennäköisesti ruttoon.lähde?
Neander on kirjoittanut noin 70 virttä. Häntä on kutsuttu reformoidun kirkon Gerhardiksi, luterilaisen virsirunoilija Paul Gerhardin mukaan.[1] Tosin hänen virsistään on säilynyt käytössä vain muutama, joista tunnetuin on virsi ”Lobe den Herren, den mächtigen Köning der Ehren”. Se on käännetty useille eri kielille, ja se on yksi tunnetuimpia protestanttisia virsiä. Virsi on loppusoinnullinen, säkeistömuotoinen, vaikka reformoitu kirkko ei tuohon aikaan hyväksynyt muita kuin Raamatun psalmien riimitettyjä muokkauksia.[4]
Neanderin virsiä suomenkielisissä virsi- ja laulukirjoissa
↑Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken. Band 1 Psalmerna 1–204 av den ekumeniska psalmboksdelen. s. 41. Visby: Wessmans musikförlag, 2014. ISBN 978-91-8771-034-6(ruotsiksi)
