Van Ammers-Küller kirjoitti uransa alussa näytelmiä. Ensimmäiset menestyneet romaanit, Het huis der vreugden (1922) ja Jenny Huysten (1923), kertovat elämästä teatterissa ja sen ympärillä. Hän asui Lontoossa dramaturgina vuosina 1912–1921, ja ne perustuvat hänen omiin vaiheisiinsa.[2]
Varsinainen menestysromaani oli 1925 ilmestynyt De opstandigen, joka on Coornveltin perheen kolmen naissukupolven kamppailua yhteiskunnallisen tasa-arvon saavuttamiseksi sekä ankaraa kalvinistista ympäristöä vastaan. De opstandigenin ilmestyttyä van Ammers-Küllerin maine kasvoi. Hän luennoi Englannissa ja Saksassa. Sukutarinan muotoon puettu kertomus tuntui soveltuvan hyvin van Ammers-Küllerin kertojanlaadulle, niinpä hän jatkoi lajin kirjoittamista. Seurasi lisää historiallisia romaaneja, trilogia Heren, knechten, en vrouwen (1934–1938, myöhemmin otsikoitu uudestaan De Tavelincks), joka on amsterdamilaisen aatelisperheen kuvaus vuosilta 1778–1815, ja Elzelina (1940), joka kertoo hollantilaisnaisesta vuosina 1776–1845, sekä Ma (1943), perhekronikka vuosilta 1871–1901.[2]
Van Ammers-Küllerin suosio hiipui toisen maailmansodan jälkeen, sillä hän oli ollut sodan aikana saksalaismyönteinen.[2]
Useita van Ammers-Küllerin teoksia on suomennettu 1930-luvulla. Arvostelevassa kirjaluettelossa teoksia luokitellaan sanoin ”kevyt ajanvietekirja”[3] ja ”Taidetuotteena kirja ei ole erityisen merkillinen”.[4]
.jpg)
