PROFILPELAJAR.COM

Jerusalemin toinen temppeli oli Jerusalemin Temppelivuorella sijainnut juutalaisen uskonnon keskus, jossa suoritettiin uskontoon kuuluvia uhrimenoja. Se rakennettiin mahdollisesti 400-luvulla eaa., Vanhan testamentin mukaan jo 500-luvulla eaa. Kuningas Herodes laajensi temppeliä ajanlaskun alun tienoilla, ja roomalaiset tuhosivat sen vuonna 70 jaa.

Rakentaminen ja varhainen historia

Toista temppeliä edelsi Jerusalemissa ensimmäinen temppeli eli Salomon temppeli, jonka valloittajat tuhosivat 500-luvun alussa eaa. Toinen temppeli rakennettiin sen paikalle. Vanhan testamentin mukaan uusi temppeli rakennettiin Serubbabelin johdolla^[1], ja se valmistui Dareoiksen kuudentena hallitusvuotena^[2] noin 515/514 eaa. Arkeologiset todisteet eivät vahvista tätä rakennusajankohtaa, sillä varhaisimmat arkeologiset jäänteet, temppelikompleksin uloimmat muurit, ovat peräisin vasta roomalaisajalta. Moni arkeologi arveleekin nykyisin, että toinen temppeli rakennettiin vasta Nehemian aikana 400-luvun loppupuolella eaa. Toisessa temppelissä jatkettiin varhaiseen juutalaisuuteen kuulunutta uhrauskulttia, vaikka lain merkitys olikin uskonnossa noussut jo sen rinnalle.^[3]

Hasmonien dynastian (140–63 eaa.) aikaiset kuninkaat kunnostivat temppeliä ja mahdollisesti laajensivatkin sitä. Tällöin temppelialue oli vielä vain muurien reunustama tasanne.^[4]

Herodeksen laajennus

Kuningas Herodes aloitti toisen temppelin uudistus- ja laajennustyön vuonna 19 eaa. Työ saatiin päätökseen vasta kauan hänen kuolemansa 4 eaa. jälkeen.^[5] Evankeliumien mukaan eräs ylipapeista sanoo temppelin rakentamisen kestäneen 46 vuotta^[6] eli sen mukaan temppeli olisi valmistunut noin vuonna 26 jaa.

Herodes laajensi temppelialueen kaksi kertaa aikaisempaa suuremmaksi: läntisestä muurista tuli noin 480 metriä pitkä ja eteläisestä seinästä noin 280 metriä. Muurit tehtiin suurista kiviharkoista, jotka olivat korkeudeltaan noin 1,1 metriä ja leveydeltään 2,5 metriä, pisimmillään jopa 12 metriä. Alaosan kivet muodostivat vaakasuoria rivistöjä ja olivat suurempia kuin yläosan kivet, jotka muodostivat pystysuoria rivistöjä, pilarimaisia ulkonemia ja syvennyksiä.^[7]

Herodes rakennutti laajoille, koretetuille penkereille temppeleitä, jotka olivat tyypillisiä roomalaiselle arkkitehtuurille viimeisellä vuosisadalla eaa.^[5]

Herodes joutui seuraamaan uudistustyössään osittain Vanhan testamentin kuvauksia Salomon aikaisesta ensimmäisestä temppelistä sekä hasmonikaudella uudistettua toista temppeliä. Omaa kreikkalais- ja roomalaisvaikutteista arkkitehtonista tyyliään hän pystyi parhaiten toteuttamaan temppelialueen eteläreunaan rakennuttamassaan Kuninkaan pylväskäytävässä, josta tuli roomalaisen maailman suurin basilika-tyyppinen rakennus. Toinen näkyvä merkki kuninkaan läsnäolosta temppelialueella oli sen pohjoispuolella sijainnut Antonian linnoitus.^[8]

Kuninkaan pylväskäytävässä toimivat luultavasti Uudessa testamentissakin mainitut rahanvaihtajat ja kyyhkysenmyyjät, jotka palvelivat temppeliin saapuvia pyhiinvaeltajia. Uhrilampaita kaupattiin luultavimmin temppelin ulkopuolella.^[9]

Temppelialueen keskellä oleva pyhäkkö, pappien esipiha, israelilaisten esipiha, naisten esipiha ja muurien ulkopuolella laaja pakanoiden esipiha.

Herodeksen rakennuttaman temppelialueen keskustan arkkitehtuurissa yhdistyivät juutalaiset, hellenistiset ja roomalaiset vaikutteet. Alueen keskellä oli pyhäkkö, jonka sisimpään osaan, kaikkeinpyhimpään, oli pääsy vain ylipapilla kerran vuodessa suurena sovituspäivänä. Kaikkeinpyhin oli historioitsija Josephuksen mukaan päällystetty kultalevyillä, jotka loistivat kauas auringonnousun aikana. Jumalaa esittävää patsasta kaikkeinpyhimmässä ei enää ollut, kuten vielä ensimmäisessä temppelissä oli ollut. Kaikkeinpyhintä ympäröi pappien esipiha, johon pääsy oli vain papistolla. Pappien esipihalla toimitettiin eläinuhrit. Sen ympärillä oli israelilaisten esipiha, jolle rituaalisesti puhtaat israelilaiset miehet pääsivät seuraamaan uhritoimituksia ja kuuntelemaan temppelipapiston lauluja. Israelilaisten esipihaan tultiin naisille tarkoitetun naisten esipihan kautta. Mišnan mukaan naiset pääsivät tietyissä tapauksissa tuomaan uhrin temppelin uhrialueelle ja katselemaan temppelipapiston toimintaa länsiseinämän lehteriltä. Puolentoista metrin korkuisen aidan takana oli suurimman osan koko temppelialueesta täyttänyt pakanoiden esipiha, jolle ei-juutalaisetkin saivat tulla. Ei ole selvää, saivatko myös ei-juutalaiset uhrata temppelialueella.^[10]

Temppeli oli yksi antiikin ihmeellisimmistä rakennuksista, jota hämmästelivät maailmaa kiertäneetkin katselijat.^[11] Temppelin oviaukko oli 50 kyynärää korkea ja 40 kyynärää leveä, ja sen ovet olivat kultalevyin koristeltua messinkiä.^[12] Historioitsija Josephuksen mukaan porttien avaamiseen tarvittiin 20 miestä.

»Saman juhlan aikaan [...] Sisemmän temppelialueen itäportti oli pronssia ja lisäksi erittäin painava. Kaksikymmentä miestä pystyi iltaisin vain vaivoin sulkemaan sen. Se oli lukittu rautaisilla palkeilla. Ja siinä oli yhdestä kivestä tehtyyn kynnykseen pystysuoraan syvälle upotettu salpa. Tämän portin nähtiin yöllä kuudennen tunnin vaiheilla avautuvan itsestään.^[13]»
(Josephus, Juutalaissodan historia 6.5.3.288)

Talmudin mukaan porttien avautuminen ei ollut toistuva tapahtuma, tai se ei ilmeisesti ainakaan jatkunut 40 vuoden ajan temppelin tuhoutumiseen asti. Tästä kielii Yoma 39b:n loppuosa:

»- - ovet Hekeliin [Temppeliin] aukenivat itsestään, kunnes rabbi Jochanan Ben Zakkai nuhteli niitä.
Hän sanoi temppelille: Oi temppeli, miksi teit meidät murheellisiksi? Me tiedämme, että sinut lopulta tuhotaan, sillä Sakarja 11:1 sanoo: Avaos Libanon^[14] [temppeli] ovesi, että tuli söisi sinun seetrisi.»
(Babylonialainen Talmud, Yoma 39b)

Tuho ja jäänteet

Roomalaiset tuhosivat temppelin vuonna 70 piirittäessään Jerusalemia ja kukistettuaan juutalaisten kansannousun.^[15] Roomalaiset jättivät temppelistä pystyyn vain läntisen ulkomuurin osan, joka tunnetaan nykyisin Itkumuurina.^[16] Nykyiset temppelialueen muurit myötäilevät Herodeksen rakennuttaman temppelin perustuksia, mutta ne on rakennettu vasta keskiajalla. Vain Herodeksen temppelialueen ulkomuureista ja temppelialueelle johtavista portaista ja portaikoista on säilynyt arkeologisia jäänteitä.^[5] Temppelialueen sisäosista ei arkeologisia jäänteitä ole säilynyt.^[17] Temppelin jäänteet ovat vuosisatojen kuluessa hautautuneet rakennuskerrosten alle. Temppelivuorella sijaitsevat nykyisin muslimien al-Aqsa-moskeija ja Kalliomoskeija.

Josephuksen, Filonin ja Mišnan antamat kuvaukset temppelistä eroavat joissain kohdissa huomattavasti toisistaan. Sen seurauksena myös temppelistä tehdyt rekonstruktiot ja pienoismallit näyttävät erilaisilta.^[17]

Lähteet

Hakola, Raimo & Pakkala, Juha: Kristinuskon ja juutalaisuuden juuret: arkeologian näkökulmia. Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-647-

Viitteet

↑ Esra 3:8, Hagg. 1:14
↑ Esra 6:15
↑ Hakola & Pakkala 2008, s. 103–107.
↑ Hakola & Pakkala 2008, s. 117–119, 174.
↑ ^a ^b ^c Hakola & Pakkala 2008, s. 174.
↑ Joh. 2:20
↑ Hakola & Pakkala 2008, s. 174–175.
↑ Hakola & Pakkala 2008, s. 175–176.
↑ Hakola & Pakkala 2008, s. 176.
↑ Hakola & Pakkala 2008, s. 176–181.
↑ Holmén, Tom: Jeesus, s. 178. WSOY, 2007. 978-951-0-31302-2
↑ Meistermann, Barnabas: Temple of Jerusalem Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. Viitattu 28.5.2009. (englanniksi)
↑ Josephus, Flavius: Juutalaissodan historia. ((Peri tou Hioudakou polemû.) Suomentanut Pauli Huuhtanen) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28945-0
↑ Rabbiinisessa kirjallisuudessa Temppeliä kutsutaan usein Libanoniksi, joka tulee sanasta labah (valkoinen), sillä temppeli "valkaisee kansan synnit".
↑ Hakola & Pakkala 2008, s. 215.
↑ Temple of Jerusalem Encyclopaedia Britannica. Viitattu 6.9.2018.
↑ ^a ^b Hakola & Pakkala 2008, s. 175.