Jedy-Kuju

Jedy-Kuju
(Єди-Кую, Yedi Quyu)
Lenine
Moskeija Jedy-Kujussa.
Moskeija Jedy-Kujussa.

Jedy-Kuju

Koordinaatit: 45.2956°N, 35.7738°E

Valtio Ukraina
Alue Krimin autonominen tasavalta
Piiri Kertšin piiri
Kaupunkityyppiseksi taajamaksi 1957
Pinta-ala  ([1])
 – Kokonaispinta-ala 7,7 km²
Väkiluku (2014) 7 826


















Jedy-Kuju (ukr. Єди-Кую; ven. Еди-Кую, Jedi-Kuju; krimintat. Yedi Quyu; vuoteen 1957 asti Sim Kolodjaziv, ukr. Сім Колодязів, ven. Семь Коло́дезей, Sem Kolodezei; vuoteen 2023 asti Lenine ukr. Ленiне ven. Ленино, Lenino) on kaupunkityyppinen taajama Ukrainalle kuuluvan Krimin autonomisen tasavallan Jedy-Kujun piirissä.[1][2][3][4][5]

Taajama sijaitsee Kertšin niemimaalla, maanteitse 156 kilometriä aluekeskus Simferopolstä itään, noin 62 kilometriä Kertšin kaupungista länteen.[1][2][5][3] Jedy-Kujun kautta kulkee rautatie, jonka rautatieaseman nimenä on Sim Kolodjaziv[2] (ven. Sem-Kolodezei)[6], ja eteläpuolelta Pohjois-Krimin kanava.[5][7][8] Ukrainan valtatie M017, joka on osa eurooppatietä E 97, kulkee 4 kilometriä taajaman eteläpuolelta.[5]

Leninen eteläpuolitse kulkeva Pohjois-Krimin kastelukanava vuonna 2014.

Tammikuun keskilämpötila -1,6 celsiusastetta, heinäkuun +23,8. Keskimääräinen vuosisademäärä 350 mm.[2]

Seudulla on asuttu muinaisista ajoista lähtien. Taajaman lähistöltä on löydetty pronssikautisen asutuksen jäänteet, skyyttien kärryt, ja asutuksen jäänteet kolmannelta - ensimmäiseltä vuosituhannelta eaa.[1][3] Paikkakunnan pysyvämpi asuttaminen liittyi Kertšistä länteen Vladyslavivkaan, ja edelleen Sevastopolista Harkovaan johtavalle radalle liittyvän rautatieosuuden rakentamiseen. Rautatieosuus valmistui vuonna 1899 tai 1900.[1][3] Paikkakunnalla avattiin rautatieasema, joka sai nimensä kahden kilometrin päässä sijainneesta, vuonna 1878 sveitsiläisten siirtolaisten perustamasta Sim Kolodjazivin kylästä (nyk. Kara tai Illitševe).[1][3] Juomaveden puute rajoitti asukasluvun kasvua; vuonna 1913 kirjattiin vain 80 asukasta. Vuonna 1926 asukkaita oli 107.[3][1] Rakennustöiden ja vesisäiliöiden myötä vuonna 1939 Sim Kolodjazivin asemaseudun väkiluku oli noussut 1 683:een.[1][3] Kaupunkityyppisen taajaman aseman paikkakunta vuonna 1957, samalla paikkakunnan nimi muutettiin Lenineksi.[1][2][3] Dnepriltä johtava Pohjois-Krimin kanava valmistui ja vesi virtasi Lenineen saakka heinäkuussa 1972.[3]

Ukrainan tilastokeskus arvioi taajaman väkiluvuksi 7 826 (1.1.2014).[4] Vuonna 2001 asukkaita kirjattiin 8 617, joista etnisesti venäläisiä oli 63,9 prosenttia, ukrainalaisia 19,3 % ja krimin tataareja 12,5 %.[1] Vuoden 1989 väestönlaskennassa asukkaita oli 8 681.[9] Venäjän miehityksen (2014) jälkeen Krimin autonomisen tasavallan alueella on tehty kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaisesti muun muassa väestönsiirtoja, kansalaisuuden vaihdoksia, ihmisiä on "kadonnut" ja väestöä pakotettu sotimaan synnyinmaataan vastaan. Osa asukkaista on paennut sotaa ja vainoa.[10][11] Miehittäjävaltio on siirtänyt tai kannustanut venäläisväestöä muuttamaan alueelle. Miehittäjän julkaisemia väestötilastoja ei näissä oloissa voi pitää luotettavina tai laillista tilaa kuvaavina.

Lenine (Jedy-Kuju) oli ainakin periaatteessa heinäkuuhun 2020 saakka Leninen piirin (Jedy-Kujun piirin) hallinnollinen keskus.[1][2][9][4][12] Ukrainan parlamentti muutti myös Krimin autonomisen tasavallan piirijakoa kesällä 2020 osana Ukrainan aluehallinnon piirijaon laajempaa uudistusta. Uudistuksessa piirien lukumäärää supistettiin paljon. Tässä yhteydessä Lenine (Jedy-Kuju) ja Leninen piiri (Jedy-Kujun piiri) siirtyivät uuteen Kertšin piiriin, jonka piirikeskukseksi tuli Kertš.[12] Taajaman nimi muutettiin vuonna 2016 osana Ukrainan dekommunisaatiotoimenpiteitä.[13] Uudelleennimeäminen astui voimaan vuonna 2023.[14]

Lähteet

  1. a b c d e f g h i j k M. A. Rak: Lenine Encyclopedia of Modern Ukraine. 2016. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
  2. a b c d e f Lenine (ISBN 5-88500-012-3) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2: Z-O, s. 264. 1990. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
  3. a b c d e f g h i Lenine (Ленiне) (artikkeli tietosanakirjassa Isrorija mist i sil Ukrajinskoji RSR, 12. voluumissa Krymska oblast. Teksti kuvaa taajamaa neuvostoideologian näkökulmasta) Isrorija mist i sil Ukrajinskoji RSR. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
  4. a b c H. M. Timoninoji: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2015 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2014 ja 1.1.2015) 2015. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), via archive.org. Arkistoitu 23.7.2015. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
  5. a b c d Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 120-121. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4 (ukrainaksi)
  6. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva, s. 81. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto) Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste (venäjäksi)
  7. Yrjö Kokkonen: Ukraina katkaisi Krimin vesihuollon 26.4.2014. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 3.3.2024. (suomeksi)
  8. Arja Paananen: ”Venäläisten suojelu” palasi Kremlin puheisiin – mitä Putin aikoo seuraavaksi? 7.4.2021. Ilta-Sanomat, is.fi. Viitattu 3.3.2024. (suomeksi)
  9. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 3.3.2024. (venäjäksi)
  10. Ten Years of Occupation by the Russian Federation: Human Rights in the Autonomous Republic of Crimea and the City of Sevastopol, Ukraine 28.2.2024. Reliefweb, reliefweb.int. Viitattu 3.3.2024. (englanniksi)
  11. Ten Years of Occupation by the Russian Federation: Human Rights in the Autonomous Republic of Crimea and the City of Sevastopol, Ukraine (pdf) 28.2.2024. OHCHR/ Yhdistyneet kansakunnat, ohchr.org. Viitattu 3.3.2024. (englanniksi)
  12. a b Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 3.3.2024. (ukrainaksi)
  13. Закон України «Про перейменування окремих населених пунктів та районів Автономної Республіки Крим та міста Севастополя». Viitattu 12.3.2024. (ukrainaksi)
  14. Закон України «Про внесення змін до деяких законодавчих актів України щодо вирішення окремих питань адміністративно-територіального устрою Автономної Республіки Крим». Viitattu 12.3.2024. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla