Jeanne Hébuterne (6. huhtikuuta 1898 Meaux, Ranska – 26. tammikuuta 1920 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen taiteilija. Parhaiten hänet tunnetaan taiteilija Amedeo Modiglianin elämänkumppanina, muusana ja mallina. Hébuterne sai Modiglianin kanssa yhden lapsen ja odotti viimeisillään toista lasta, kun Modigliani menehtyi. Puolison kuolema suisti Hébuternen tilaan, jossa hän pian Modiglianin poismenon jälkeen heittäytyi ikkunasta alas ja kuoli.

Jeanne Hébuterne syntyi katolilaiseen perheeseen Meaux’ssa Ranskan Seine-et-Marnessa. Hänen vanhempansa olivat Achille Casimir Hébuterne, joka työskenteli kirjanpitäjänä Le Bon Marché -tavaratalossa, ja Eudoxie Anaïs Tellier. Perhe muutti myöhemmin Pariisiin, missä Hébuternen isoveli André Hébuterne pyrki taiteilijanuralle. Isoveli esitteli kauniin sisarensa Jeannen Montparnassen taiteilijayhteisölle. Hébuterne tutustui taiteilijoihin ja istui mallina.^[1]

Hébuterne osasi piirtää itsekin, joten hän aloitti opinnot taidekoulu Académie Colarossissa. Hébuternen ystävä kuvanveistäjä Chana Orloff (1888–1968) esitteli keväällä 1917 Hébuternen Amedeo Modiglianille. Karismaattisen Modiglianin (1884–1920) ja Hébuternen välille syntyi suhde, ja pari rakastui syvästi.^[1][2][3]

Kirjailija Charles-Albert Cingria kuvaili Hébuternea lempeäksi, hiljaiseksi ja herkäksi, mutta kuitenkin hieman masennukseen taipuvaiseksi. Hébuternesta tuli Modiglianin päämalli: taiteilija maalasi Hébuternen ainakin 25 kertaa.^[3] Montparnassen piireissä hän ei ollut erityisen suosittu, sillä häntä pidettiin ”liian kunnollisena”, eikä hänen koettu porvarillisen taustansa takia kuuluvan ryhmään. Hébuterne oli varautunut, ja hän jäi usein syrjään Modiglianin tuttavapiirin keskellä, mistä joillekin syntyi vaikutelma, että hän oli erityisen passiivinen, tylsä tai mielenkiinnoton.^[2]

Hébuternen porvarilliset ja konservatiiviset vanhemmat vastustivat suhdetta päihteitä käyttävään taiteilijamieheen. Perheestään piittaamatta hän muutti pian yhteen Modiglianin kanssa, ja sen vuoksi perhe katkaisi välit Hébuterneen. Modiglianille Hébuterne oli hänen elämänsä suurin rakkaus, mutta siitä huolimatta pariskunnan julkinen riitely sai vielä suurempaa huomiota kuin Modiglianin omat humalaiset näytökset. Modigliani oli nuorena sairastanut lavantaudin ja tuberkuloosin, ja sen jälkeen hänen terveytensä oli huono. Hän ”lääkitsi” itseään käyttämällä alkoholia ja huumeita. Harva tuttavista kuitenkaan tiesi miehen sairauksista.^[4][5]

Keväällä 1918 Hébuterne ja Modigliani jättivät Pariisin taakseen, kun kaupunkia uhkasi saksalaisten miehitys, ja pari suuntasi Nizzaan. Toiveissa oli, että Modiglianin töitä saataisiin kaupaksi seudulla talvisin aikaansa viettäville rikkaille taiteenystäville. Tauluja myytiinkin, mutta ne eivät tuottaneet kovin paljon, ja sekin vähä hupeni pian alkoholiin ja huumeisiin.^[3][4] Marraskuun 29. päivä 1918 Hébuterne synnytti Modiglianin tyttären, jonka nimeksi myös tuli Jeanne.^[3]

Toukokuussa 1919 perhe palasi Pariisiin, ja Modigliani vuokrasi asunnon la Grande Chaumière -kadulta. Hébuterne oli jälleen raskaana. Modigliani jatkoi maalaamista, mutta hänen terveytensä alkoi heiketä nopeasti.^[3][4][5]

Kun ystävät eivät kuulleet Modiglianista useaan päivään, he menivät käymään miehen kotona. Modigliani makasi houreisena vuoteessa vaimostaan kiinni pidellen. Tässä vaiheessa Hébuterne oli lähes viimeisillään raskaana. Paikalle kutsuttu lääkäri ei voinut tehdä juuri mitään Modiglianin hyväksi, sillä taiteilija kärsi keskushermoston tuberkuloosista. Modigliani ei enää tullut tajuihinsa ja kuoli 24. tammikuuta 1920.^[4]

Hébuterne vietiin perheensä kotiin. Kaksi päivää Modiglianin kuoleman jälkeen Hébuterne heittäytyi viidennen kerroksen ikkunasta alas ja kuoli. Myös vielä syntymätön lapsi kuoli.^[4]

Tammikuun 27. päivä 1920 Modigliani haudattiin Père Lachaiselle. Perhe kieltäytyi hautaamasta tytärtään yhdessä Modiglianin kanssa, joten hänet haudattiin pariisilaiselle Bagneux'n hautausmaalle. Vasta kymmenen vuoden kuluttua perhe salli Hébuternen laskemisen yhteiseen hautaan Modiglianin kanssa.^[1] Hébuternen hautakiveen on kirjoitettu: ”Omistautunut kumppani aina äärimmäiseen uhraukseen asti”.^[5]

Modiglianin sisar Margherita adoptoi Hébuternen ja Modiglianin noin 15-kuisen Jeanne-tyttären (1918–1984) Italiaan. Margherita ei ollut hyväksynyt veljensä elämäntapaa eikä yhteiselämää Hébuternen kanssa, eikä tytär Jeanne Modigliani saanut tietää nuoruusvuosinaan mitään vanhemmistaan. Myöhemmin Jeanne di Amadeo Modigliani ryhtyi selvitystyöhön ja julkaisi vuonna 1958 isästään ensimmäisen kirjan. Tytär jatkoi tutkimuksia, ja kirjasta julkaistiin korjattu versio vuonna 1984. Ennen kuolemaansa Jeanne Modigliani saneli vielä lisää muutoksia kirjan seuraavaa laitosta varten, mutta kielsi sen julkaisemisen ennen vuotta 2000.^[2]

Modiglianin ohella Hébuterne on keskeisessä osassa elokuvassa Elin päivästä päivään (Les amants de Montparnasse, 1958), jossa häntä näyttelee Anouk Aimée. Elokuva on yksi tunnetuista taiteilijaelämäkerrallisista elokuvista.

Patti Smith Groupin vuonna 1979 julkaistulla levyllä Wave on kappale nimeltä ”Dancing Barefoot”. Levynkansitekstien mukaan Ivan Kralin ja Patti Smithin kappale on omistettu Jeanne Hébuternen kaltaisille naisille.

Hébuternen veli André Hébuterne soimasi itseään siitä, että oli tullut johdattaneeksi sisarensa Pariisin taide-elämään. Veli haali itselleen kaikki Hébuternen taideteokset, jotka vain käsiinsä sai, ja piti piirrokset ja maalaukset piilossa, koska oli päättänyt varmistaa, ettei yhteys rappio-Modiglianiin pääse tahrimaan sisaren nimeä. Taidehistorioitsija Christian Parisot, joka teki yhteistyötä myös Jeanne Modiglianin kanssa, pääsi selville taideteosten olemassaolosta vuonna 1970, mutta kesti kolmekymmentä vuotta ennen kuin perikunta lokakuussa 2000 salli teosten esittelyn.^[2]

Vaikka Hébuternen töissä kiistatta näkyy Modiglianin vaikutus, niistä käy silti ilmi tekijän oma identiteetti. Taiteilijan alastomissa, aistillisissa ja yksityiskohtaisissa omakuvissa on nähty ennakointia feminismin noususta. Vain muutamia vuosia aiemmin naisopiskelijoiden ei edes sallittu tutkia alastonmalleja, koska sitä ei pidetty heille sopivana.^[2]

Vuonna 2000 Modiglianiin erikoistunut taidehistorioitsija Christian Parisot otti yhteyttä André Hébuternen lapsenlapseen Luc Prunet'een. Prunet'lla oli hallussaan 60 isotätinsä Jeanne Hébuternen piirrosta, ja Parisot tarjoutui kuraattorina järjestämään niistä näyttelyn Venetsiassa. Prunet kuitenkin katkaisi yhteydenpidon, jolloin Parisot järjesti Espanjassa näyttelyn muista Hébuternen töistä. Näyttelyssä esillä olleiden 77 piirroksen Parisot sanoi olevan peräisin hänen omasta kokoelmastaan.^[6]

Prunet nosti syytteen Parisot'a vastaan ja väitti Espanjassa esillä olleita töitä väärennöksiksi. Syytteen mukaan Prunet oli aiemmin antanut Parisot'lle lainaan Hébuternen piirrokset ja luvan kuvata ne näyttelyluettelon valmistelua varten. Samaan aikaan kaksi asiantuntijaa tuomitsi Parisot'n näyttelyssä olleet työt väärennöksiksi. Parisot väitti hankkineensa työt kirpputorilta. Oikeudenkäynnissä osoittautui, että toista väitetyistä myyjistä ei ollut olemassa ja toinen kielsi myyneensä piirroksia. Tammikuussa 2010 Parisot tuomittiin kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja maksamaan 50 000 euron korvauksen Luc Prunet'lle.^[6]

• 
  Natura morta
• 
  Omakuva, 1916
• 
  Kuolema, 1919
• 
  Modiglianin muotokuva, 1919

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jeanne Hébuterne Wikimedia Commonsissa