Jeanette (Johanna) Granberg Stjernström, kirjailijanimi Georges Malméen (19. lokakuuta 1825 ‒ 2. huhtikuuta 1857) oli ruotsalainen näytelmäkirjailija ja kääntäjä.^[1]

Granbergit olivat tukholmalainen porvarisperhe. Isä oli tunnettu kirjailija Per Adolf Granberg, äiti Jeannetta Vilhelmina Hedmansson. Jeanette ja hänen sisarensa Louise saivat aikaansa nähden hyvän koulutuksen ja harrastivat nuoresta pitäen kirjoittamista. Molemmat olivat Ruotsissa ensimmäisiä näytelmäkirjailijoita, ja he myös käänsivät näytelmiä. 22-vuotiaan Jeanette Granbergin esikoisnäytelmä oli tendenssinäytelmä Filantropen, joka esitettiin vuonna 1847 Djurgårdsteaternissa. Samana vuonna esitettiin hänen komediansa Mor och döttrar eller Namnförväxlingen Mindre Teaternissa. Kymmenen vuoden aikana ennen Granbergin kuolemaa esitettiin Tukholman näyttämöillä, erityisesti Mindre Teaternissa, 26 Granbergin käännöstä ja 17 alkuperäisnäytelmää. Koska siihen aikaan ei pidetty sopivana, että nainen kirjoitti näytelmiä, hänen nimeään ei esiintynyt ilmoituksissa, joskin yleisesti tiedettiin hänen kirjoittavan. Hän kirjoitti kaksi ajankohtaisia ongelmia sisältävää yhteiskunnallista näytelmää, Tidningsskrifvaren ja Ett blad ur samhällslifvets mysterier (molemmat 1851). Todellinen menestysnäytelmä oli hänen nimimerkillä ”NEJ och två gånger NEJ” kirjoittamansa Läsarepresten (1850), joka esitettiin Mindre Teaternissa 21 kertaa. Historiallinen ajankuva Fyra dagar af konung Gustaf III:s regering (1850) esitettiin Mindre Teaternissa 35 kertaa, ja Albert Bonniers förlag julkaisi sen kirjana.^[1]

Näyttelijä Edvard Stjernström oli perustanut teatteriseurueen, jonka kanssa hän esiintyi Suomessa suuremmissa kaupungeissa. Hän palasi seureensa kanssa Tukholmaan ja vuokrasi Mindre Teaternin tilat, jossa hän alkoi tehdä esityksiä. Hän kihlautui Granbergin kanssa ja käännätti sisaruksilla teatterilleen ranskalaisia näytelmiä. Avioliiton Stjernber ja Jeanette Granberg solmivat 1854. Granberg oli monin tavoin mukana miehensä teatterin menestyksen tekijänä, sillä hän opasti myös näyttämöllepanossa ja oli tarkka talousasioissa. Hänen kääntämänsä Mélesvillen kansankomedia Den Ondes besegrare esitettiin vuoden 1855 ensi-illan jälkeen peräti 163 kertaa.^[1]

Teatterin näytelmät olivat pikemmin kevyttä viihdettä kuin klassikoksi muodostuvia draamoja, mikä ei tarkoita, etteikö niissä olisi otettu kantaa. Granberg-Stjernström kuului ennen Krimin sodan puhkeamista liberaaleihin aktivisteihin, ja siinä mielessä hän halusi kääntää F. A. Arnaultin menestyksekään tendenssinäytelmän Les cosaques. Sensuuri kuitenkin puuttui siihen, ja näytelmän nimeksi tuli Fransmän och ryssar. Kun se vihdoin ehti 1854 näyttämölle, oli venäläisvihakin hiipunut, eikä näytelmästä tullut menestystä.^[1]

Granberg kärsi huonosta terveydestä koko ikänsä, ja hän kuoli lapsivuoteeseen. Sen jälkeen Edvard Stjernström meni naimisiin Louise Granbergin kanssa.^[1]

• En aristokrat och en liberal: berättelse. Europeiska följetongen, 99-1523599-2 ; 1848:2. Stockholm: Bonnier. 1848.
• Carl XII vid Pultava eller sista resursen: komedi i två akter. Stockholm: Bonnier. 1850.
• Fyra dagar af konung Gustaf III:s regering: Historisk Tidsbild i Fyra Akter. Stockholm: Bonnier. 1854.
• Hjertat. Stockholm. 1854.
• I Finland: Dramatisk tidsbild i tre akter och fem tablåer. 1854.
• Läsare-presten: skådespel i fyra akter. Stockholm: Bonnier. 1854.
• Tidningsskrifvaren: skådespel i fem akter. Stockholm: Bonnier. 1854.
• Cylinder-uret. Stockholm. 1855.