Weinberger välttyi asepalvelukselta ensimmäisessä maailmansodassa. Hän sävelsi näyttämömusiikkia Prahassa esitettäväksi. Vuonna 1922 hän lähti ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin opettaakseen sävellystä Ithacassa, mutta ei ollut tyytyväinen elämäänsä maassa, joten palasi vuoden kuluttua Eurooppaan. Hän työskenteli lyhyesti teatterissa Bratislavassa ja musiikkikoulussa Chebissä. Tämän jälkeen hän kuitenkin päätti ryhtyä vapaaksi säveltäjäksi, jona hän aloitti yhteistyön libretistiMiloš Karešin kanssa. Lopputuloksena oli oopperaŠvanda dudák, jonka kantaesitys Prahassa otettiin huhtikuussa 1927 hyvin vastaan. Max Brodin saksaksi kääntämänä ooppera esitettiin ensimmäistä kertaa Breslaussa vuonna 1928. Teoksen saksankielinen nimi on Schwanda, der Dudelsackpfeifer, jolla teoksesta tuli menestys Lontoossa ja New Yorkissa saakka.[1]
Weinberger saavutti suosiota myös teoksellaan Vánoceuruille ja suurelle orkesterille (1929). Seuraavan oopperan (Milovaný hlas) kantaesityksen johti Hans KnappertsbuschMünchenissä vuonna 1931. Tammikuussa 1933 alettiin Berliinissä esittää operettiaFrühlingsstürme, jonka esittäjistöön kuuluivat Jarmila Novotná ja Richard Tauber. Juuri tämän jälkeen kuitenkin perustettiin Natsi-Saksa, jossa teosta ei enää ollut luvallista esittää; säveltäjän lisäksi myös muiden muassa libretisti Gustav Beer ja laulaja Richard Tauber olivat juutalaisia. Tšekkoslovakiassa teos kuitenkin sai yhä esityksiä, yhden jopa toisen maailmansodan jälkeen. Teos on sittemmin kadonnut. Hän jatkoi operetin ja oopperan säveltämistä asuessaan Itävallassa, kunnes Itävalta liitettiin Saksaan.[1]
Vaiheet Yhdysvalloissa
Demokratian aika päättyi myös Weinbergerin alkuperäisessä kotimaassa vuonna 1938, joten hän joutui muuttamaan vaimonsa kanssa itselleen epämieluisaan Yhdysvaltoihin. Pariskunta oli saanut kutsun ja viisumin Yhdysvaltoihin ensimmäisen oopperansa polkan ja fuuganbalettiversiona esittämistä varten. Säveltäjän viimeinen suuri menestys oli hänen Under the Spreading Chestnut Tree -melodiasta tekemiensä muunnelmien ja fuugan kantaesitys, jonka pitivät John Barbirollin johtamat New Yorkin filharmonikotCarnegie Hallissa.[1]
Weinberger sai vuonna 1948 vaimonsa kanssa Yhdysvaltain kansalaisuuden, mutta taloudellinen tilanne ei mahdollistanut maassa enää aiemman kaltaista menestyksekästä uraa. Weinberger sai myös tietää äitinsä ja neljä vuotta vanhemman Beda-siskonsa joutuneen natsien murhaamiksi. Hän alkoi kärsiä masennuksesta, eristäytyä ja lopetti sittemmin säveltämisen. Hän teki 71-vuotiaana itsemurhan ottamalla yliannostuksen lääkkeitä. Vaimo kuoli vuoden kuluttua 65-vuotiaana. Weinbergerin serkun poika oli aktiivinen muusikko Israelissa, ja pariskunta sai hautapaikan Kibbutz GezeristäTel Avivin ja Jerusalemin välistä.[1]