Novák varttui Jindřichův Hradecissa ja lähti sitten opiskelemaan pianonsoittoa ja säveltämistä Prahan konservatorioon. Uransa alkuvaiheessa hän sai sävellyksiinsä innoitusta Määrin ja Slovakian kansanperinteestä ja luonnosta, esimerkkinä Sonata Eroica pianolle, op. 24 (1900) ja Slovakialainen sarja pienelle orkesterille op. 32 (1903). Hänen tuotteliaimpia vuosiaan olivat 1900-luvun kaksi ensimmäistä vuosikymmentä.[1]
Novákin ensimmäinen ooppera oli koominen Zvíkovský rarášek (1914), joka perustuu Ladislav Stroupežnický romaaniin. Toinen ooppera Karlštejn (1915-1916, libretto Otokar Fischer) perustui Jaroslav Vrchlickýn komediaan. Hänen kaksi muuta oopperaansa, Lucerna ja Dědův odkaz eivät ole saaneet mainittavaa menestystä.[1]
Novákin suurisuuntainen ”syyssinfonia” Podzimní symfonie (1931–1934) vaatii ison sinfoniaorkesterin lisäksi mies- ja naiskuoron. Toisen maailmansodan aikoihin syntyivät muun muassa orkesterisarja Jihočeská suita op. 64 ja sodan kärsimyksiä kuvaava sävelruno De profundis. Novákin tunnettuihin sävellyksiin kuuluvat myös urkusooloteos Svatováclavský triptych op. 70, jonka hän myöhemmin sovitti uruille ja orkesterille, sekä kaksi balettia, Signorina Gioventù ja Nikotina. Hän sävelsi myös kuoroteoksia ja yksinlauluja.[1]
