Jalkaväkirykmentti 32 eli JR 32 (1.1.1940 alkaen JR 5) oli Kymenlaakson sotilaslääniin kuuluneen Haminan sotilaspiirin 14. lokakuuta1939 perustama rykmenttitalvisodassa. JR 32:n sotilaat tulivat pääasiassa silloisen Kymenlaakson alueen kunnista. Rykmentti oli osa 11. divisioonaa.
JR 32:n ensimmäinen pataljoona perustettiin Haminassa, toinen ja kolmas pataljoona Kouvolassa. I/JR 32 varustettiin osin Haminan varuskunnan varusteilla. II/JR 32 ja III/JR 32 sai puutteellisen varustuksen Utin kertausharjoituskeskuksen varastoista jota täydennettiin Kouvolaan perustetusta materiaalivarastosta. Pääasiassa miehet joutuivat rintamalle siviilivaatteissaan, jota alettiin kutsua malli Cajanderiksi. JR 32 pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaiseksi, mutta puolustusvoimien kalustopulan takia niitä ei etenkään kaluston osalta täysin saavutettu.[1]
Yksiköt
Esikuntakomppania (Esik.K/JR 32), Rykmentin komentajana evlAarne Kiira
11. divisioonan ryhmitys joulukuun puolivälissä. JR 32 vastuualueena oli keskellä oleva Punnuksen lohko.
Rykmentti lastattiin junaan 16. lokakuuta ja siirrettiin Viipurin kautta Äyräpäähän, josta edelleen Pölläkkälään. YH:n ajan rykmentti oli linnoitustöissä Salmenkaitajoen varrella, jossa suoritettiin ampuma-alojen raivaus ja tehtiin kenttälinnoitteita kuten pienehköjä korsuja ja pesäkkeitä sekä piikkilankaesteitä. Marraskuun lopussa päämaja päätti siirtää 11. divisioonaa 20 kilometriä lähemmäs valtakunnan rajaa, jolloin JR 32 joutui lähes linnoittamattomiin asemiin Punnuksen kylään. Kymenlaaksolaisrykmentti puolusti tätä Punnuksen lohkoksi kutsuttua aluetta aina helmikuuhun 1940 saakka.
Uudelleen nimeäminen ja sodan kulku
11. divisioona ja siihen kuuluneet rykmentit nimettiin vuoden vaihteessa 1939-1940 uudelleen vihollisen tiedustelun hämäämiseksi. 11. divisioona muuttui 2. divisioonaksi ja jalkaväkirykmentti 32:sta tuli Jalkaväkirykmentti 5 (JR 5).
Summan murtuessa helmikuun 1940 puolivälissä, sai 2. divisioona käskyn siirtyä Mannerheim-linjalle. JR 5 siirtyi lepoon Kylä-Paakkolan alueelle. Levossa ollessaan JR 5 kärsi merkittäviä tappioita mm. epäsuoran tulen ja ilmapommitusten takia. Esimerkiksi kranaatinheitinkomppaniasta kaatui 18 ja haavoittui 22 miestä ilmapommituksissa.
Rykmentin pataljoonia käytettiin loppu sodan ajan paikkaamaan linjaan syntyviä aukkoja. I/JR 5 teki kaksi ankaraa vastahyökkäyksiä Salmenkaitajoelle Variksen kylään ja kärsi yhteensä noin 60+40 miehen tappiot. II/JR 5 hyökkäsi Ilveksen kylään, valtasi sen ja kärsi noin 15 miehen tappiot. III/JR 5 määrättiin JR 4:n tueksi Sikniemeen ja se suoritti vastahyökkäyksen 22. helmikuuta. Hyökkäyksessä kaatui 22 suomalaista.
Rykmentin kokonaistappiot talvisodassa olivat noin 1500 miestä (etulinjayksiköiden tappiot jopa 80 %), joista kaatuneita 450 miestä. I/JR 5 menetti kaatuneina 140 miestä, II/JR 5 155 miestä, III/JR 5 125 miestä ja Krh ja rykm.porras ym 30 miestä. Pahimmat rykmentin menetykset prosentuaalisesti kohdistuivat Jaalan ja Anjalan kuntiin, joista molemmista kaatui yli 3% sotaan lähteneistä miehistä.[1]
15. huhtikuuta 1940 annetulla käskyllä varsinaisten reserviläisten lomauttaminen määrättiin alkamaan viikon kuluessa käskyn antamisesta siten, että aluksi lomautetaan 10 % upseereista ja miehistöstä. Lähestyvistä maatalouden kevättöistä johtuen lomautettavista n. 80 % tuli olla maa- ja metsätalouden ammatissa palvelevia ja loput muissa elinkeinoissa palvelevia. Etusijalla lomautuksissa olivat perheelliset. Kotiutukset toteutettiin Savitaipaleella ja viimeiset miehet kotiutettiin 28. huhtikuuta mennessä.[3]
Punnuksen jäännöslöydöt
15. helmikuuta, lähinnä Iitin pitäjän miehistä koottu 4./JR 5 suoritti ankaran vastaiskun Punnuksen kylän kansakoulun mäelle. Hyökkäys onnistui, mutta asemista oli illansuussa vetäydyttävä. Taistelukentälle jäi yhteensä 31 suomalaisen sotilaan ruumiit. Talvisodan jälkeen epäiltiin, että neuvostoliittolaiset olisivat haudanneet vainajat kansakoulun kaivoon. Tätä teoriaa tuki jatkosodan aikana tehty havainto: ennen sotia kaivo oli 14 renkaan syvyinen, kun jatkosodan aikaan enää 2 renkaan syvyinen.[4]
Sodan jälkeen koulu ja kaivo hävitettiin, kunnes suomalaiset historianharrastajat yhdessä venäläisen etsintäryhmän kanssa paikansivat kaivon vuonna 2018. 15. joulukuuta2018 etsijät aloittivat kaivon kaivamisen. Kaivon syvyydeksi paljastui noin 8 metriä ja ensimmäiset jäännökset löytyivät noin 4 metrin syvyydestä. Kaivosta löytyi kuuden suomalaisen sankarivainajan jäännökset, joista kolmella oli tuntolevyt. Lopulta DNA-testien avulla vainajat pystyttiin yksilöimään. Kaivosta löytyi yksi alikersantti ja viisi sotamiestä. Heidät haudataan vuoden 2021 aikana.[5][6]
