Vuonna 1918 Vītols palasi vastaitsenäistyneeseen Latviaan toimiakseen kansallisoopperan kapellimestarina Riiassa. Seuraavana vuonna hän perusti Latvian ensimmäisen konservatorion, joka myöhemmin ristittiin hänen mukaansa Jāzepa Vītola Latvijas Mūzikas akadēmijaksi. Vuodesta 1919 vuoteen 1944 hän opetti säveltämistä ja toimi konservatorion rehtorina. Opettamisen ja säveltämisen lisäksi Vītols toimi usein sekä kapellimestarina että konserttipianistina. Hänet tunnettiin myös ahkerana musiikkikriitikkona.[1]
Vuonna 1944 hän muutti Lyypekkiin, Saksaan, jossa asui kuolemaansa saakka. Kuollessan hän oli saanut valmiiksi muistelmateoksensa, joka näki päivänvalon vasta vuonna 1963. Kokonaisuudessaan teos julkaistiin vuonna 1988.[1]
