Itämerenkastikka eli itämerenkaurikka (Calamagrostis × baltica)[1] on merenrantojen hietikoilla kasvava monivuotinen heinäkasvi. Se on syntynyt kahden kastikoiden sukuun kuuluvan lajin, hietakastikan (Calamagrostis epigejos) ja merikastikan (Calamagrostis arenaria), risteytyessä. Sitä voidaan pitää myös sukurajan ylittävänä risteymänä, koska merikastikan aiempi nimi on rantakaura (Ammophila arenaria) rantakaurojen suvussa.
Ulkonäkö
Itämerenkastikka muodostaa kasvustoja kantalajiensa yhteisillä kasvupaikoilla. Kooltaan se on 75–130 senttimetriä korkea. Lehdet ovat litteämmät kuin rantakauralla. Itämerenkastikan kukinto on röyhy, jonka tähkylät ovat 9–12 mm pitkiä. Ulkohelpeiden tyven karvakiehkura yltää helpeiden puoleen väliin. Vihneet ovat 1–2 mm pitkät. Lajin siitepöly on heikkolaatuista, joten se on marto.
Levinneisyys
Pohjoismaissa itämerenkastikka on levinneisyydeltään eteläinen. Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa sitä tavataan melko harvinaisena Itämeren ja Pohjanmeren rannikoilla. Suomessa risteymälaji on hyvin harvinainen ja kasvaa vain Hankoniemellä.
Lähteet
- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 868. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
Viitteet
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 43.)
Aiheesta muualla
