Kaukoidän laivasto (engl. Eastern Fleet, the East Indies Fleet ja the Far East Fleet) oli Britannian kuninkaallisen laivaston laivasto, joka oli toiminnassa vuosina 1904–1971.

John Fisher määräsi vuonna 1904 yhdistettäväksi kolme Itä-Aasiassa sijainnutta Kuninkaallisen laivaston komentokuntaa. Itä-Intian (Singapore) (engl. East Indies Station), Kiinan (Hongkong) ja Australian laivastoasemat (Sydney) yhdistettiin kaikki saman Itäisen laivaston (engl. Eastern Fleet) alaisuuteen, jonka päätukikohtana olisi Singapore. Kiinan laivastoaseman komentaja otti laivaston komentoonsa.

Ensimmäisen maailmansodan aikana laivasto-osastot toimivat kuitenkin yhä itsenäisesti ja Itäinen laivasto oli olemassa vain yleisenä kattoterminä. Sodan puhjetessa Kiinan laivastoasemalle oli sijoitettuna taistelulaiva HMS Triumph, panssariristeilijät HMS Minotaur ja HMS Hampshire, kevyet risteilijät HMS Newcastle ja HMS Yarmouth. Aluksista HMS Triumph oli sodan puhjetessa telakalla. Itä-intian laivastoasemalle oli sijoitettuna taistelulaiva HMS Swiftsure ja kaksi kevyttä risteilijää. Lisäksi Ranskan laivasto asetti kaksi panssariristeilijää ja Venäjä kaksi vanhentunutta kevyttä risteilijää asemanpäällikön käyttöön. Australian laivastoasema oli vahvin, ja sinne oli sijoitettu taisteluristeilijä HMAS Australia, nykyaikaiset kevyet risteilijät HMAS Sydney ja HMAS Melbourne ja kaksi vanhentunutta risteilijää.

Rakenne pysyi käytännössä samana toiseen maailmansodan alkuvuosiin saakka, kunnes sota Japania vastaan puhkesi joulukuussa 1941, jolloin Itäinen laivasto varsinaisesti perustettiin 8. joulukuuta yhdistämällä Itä-Intian ja Kiinan laivueet (laivastoasemat). Sodan aikana laivastoon kuului useita aluksia ja miehistöä muiden liittoutuneiden laivastoista, kuten Alankomaiden laivastosta, Australian laivastosta, Uuden-Seelannin laivastosta ja Yhdysvaltain laivastosta.

Itäinen laivasto lakkautettiin perustettaessa Brittiläinen Tyynenmeren laivasto, jonne siirrettiin kaikki nykyaikaiset alukset Itäisestä laivastosta ja loppuosasta muodostettiin Itä-Intian laivasto.

Intian valtameri oli toiseen maailmansotaan saakka lähes brittiläinen sisämeri. Aluetta reunustivat lukuisat Britannian ja Kansainyhteisön tukikohdat, ja sen kautta kuljetettiin runsaasti materiaalia. Strategisia raaka-aineita olivat Lähi-idän öljy, Malesian kumi, Intian tee sekä Australian ja Uuden-Seelannin elintarvikkeet. Lisäksi Britannia sai Australiasta ja Uudesta-Seelannista työvoimaa, jolloin turvallinen kauttakulku oli tarpeen.

Siksi Kuninkaallinen laivasto sijoitti itään rakennetuille laivastoasemille vanhempaa kalustoaan ja käytti Kiinan ja Kaukoidän asemiaan miehistöntäydennykseen.

Toisen maailmansodan syttyessä Saksan laivasto sijoitti apuristeilijöitä ja taskutaistelulaiva Admiral Graf Speen häiritsemään alueen meriliikennettä ja siten sitomaan laivastovoimia alueelle. Italian julistettua 10. kesäkuuta 1940 sodan Italian Itä-Afrikkaan sijoitettu laivasto-osasto aiheutti uuden uhan Punaisenmeren kautta kulkevalle liikenteelle.

Pahin tapahtui Japanin liityttyä sotaan joulukuussa 1941. Japanin ilma-ase upotti Force Z:n, ja se miehitti Malesian, Singaporen ja Alankomaiden Itä-Intian aiheuttaen uhan alueen meriliikenteelle. Uhka muuttui todeksi Japanin laivasto-osaston tunkeuduttua Intian valtamerelle ja upottaessa useita sotalaivoja muun muassa lentotukialus HMS Hermeksen. Tunkeutuminen aiheutti selkeän uhan Lähi-idän öljyreitin ja Intian valtameren reitin katkeamisesta.

Itä-Intian laivasto perustettiin 22. marraskuuta 1944. Aluksi laivaston joukot olivat rajallisia ja käsittivät lähinnä saattuetukialuksia suojayksiköineen. Laivueen alkuperäisenä tehtävänä oli tukea 14. armeijan taistelua Burmassa hyökkäämällä japanilaisten viestilinjoja vastaan maissa ja merellä. Laivaston merkittävimpinä aluksina olivat aluksi:

• HMS Ameer, jolla 804 laivueen Grumman Hellcatit
• HMS Shah, jolla 851 laivueen Grumman Avengerit

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

• Brown, David (toim.): The British Pacific and East Indies Fleets – The Forgotten Fleets 50th Anniversary. Liverpool: Brodie Publishing Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4 (englanniksi)