Itä-Virumaan asukasluku on noin 132 736[2] ja pinta-ala 3 000 neliökilometriä [4] . Vuoden 2021 väestönlaskennan mukaan maakunnassa oli 97 231 venäläistä, 24 490 virolaista, 3 265 ukrainalaista, 2 720 valkovenäläistä ja 1 065 suomalaista[5].Maakunta poikkeaakin selvästi muista Viron maakunnista, joissa virolaiset ovat enemmistönä.
Maakuntahallinnon keskus oli Jõhvi vuoden 2017 loppuun, jolloin lääninhallintoon rinnastettava, Viron hallituksen nimittäminen maaherrojen johtama valtiollinen aluehallinto lakkautettiin.[6] Asukasluvultaan suurin kaupunki on Venäjän rajalla sijaitseva historiallinen Narva.
Maakunnan alue koostuu Pohjois-Viron ranta-alangosta, joka pohjoisessa päättyy jyrkkään törmärannikkoon. Sisämaassa on Koillis-Viron ylänköalue ja Alutagusen metsäalue. Pisimmät joet ovat Narvajoki, Purtse ja Pyhäjoki. Maakunnassa on noin 40 järveä sekä suoalueita. Maa- ja kallioperä koostuu runsaista luonnonvaraesiintymistä. Näitä ovat palavakivi, fosforiitti, rakennushiekka, kalkkikivi ja sinisavi. Näiden ansiosta Itä-Virumaa onkin Viron merkittävin teollisuusalue. Palavaakiveä louhitaan erityisesti Kohtla-Järven ja Kiviõlin seudulla.
Maakunnan teollisuudenaloja ovat kemian-, metalli-, konepaja-, elektroniikka- ja puuteollisuus. Lisäksi maakunnassa työllistää energian tuotanto ja kuljetus.[7]
Hallinto ja politiikka
Valtiollisissa vaaleissa Itä-Virumaa muodostaa vaalipiirin numero 7 (valimisringkond nr 7), josta valitaan 7 kansanedustajaa 101-jäseniseen riigikoguun.[8][9]
Nähtävyyksiä
Nähtävyyksistä tärkeimpiä ovat Ontikan rantatörmä (56 metriä merenpinnasta), Viron korkein putous Valastessa (n. 30 m, syntynyt kuivatusojan suuhun[10]), luonnonsuojelualueet (Kurtna, Saka-Ontika-Toila), Kuremäen nunnaluostari, Kohtla-Järven palavankiven museo, Jõhvin kirkko 1300-luvulta, Purtsen linna 1500-luvulta, Narvan linna (Hermannin linna) ja 12 kilometriä pitkä Narva-Joensuunhiekkaranta. Alueella on myös entistettyjä kartanoita puistoineen, kuten Ontikan, Illukan, Maidlan, Kukrusen ja Mäetagusen kartanot.
↑Development Network of Estonia: Yhteistyö- ja liiketoimintamahdollisuuksia Virossa. Estonia – Taking traditions to new horizon, 2013, s. 8-9.
↑Mandaatide jaotamine XIII Riigikogu valimistel (Kansanedustajien määrät vaalipiireittäin vuoden 2015 riigikogun vaaleissa) 27.11.2014. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 15.6.2018. (viroksi)
↑Riigikogu valimise seadus (Viron vaalilaki) 15.6.2002. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 4.5.2018. (viroksi)
↑East Viru KlintNorth Estonian Klint – as a Symbol of Estonian Nature. 2008. Tallinna: Estonian Environmental Investment Centre. Arkistoitu 26.6.2018. Viitattu 27.6.2018. (englanniksi)