Itä-Euroopan tasanko (myös Itä-Euroopan alanko, Venäjällä käytetään myös nimitystä Venäjän tasanko, ven. Русская равнина, Russkaja ravnina^[1][2]) on laaja tasankoalue ja joukko laakeita jokien valuma-alueita Itä-Euroopassa.

Sen alueesta esiintyy useita vaihtoehtoisia määritelmiä. Tasangon pinta-alaksi voidaan ilmoittaa esimerkiksi lähes 4 000 000 neliökilometriä.^[2] Tasangon keskikorkeus on noin 170 metriä.^[2][1] Tasangon alavin paikka on 28 metriä merenpinnan alapuolella Kaspianmeren rannikolla^[1] ja joidenkin näkemysten mukaan korkein huippu on Kuolan niemimaan Hiipinätuntureilla, joka on 1 191 metriä merenpinnan yläpuolella^[1]. Toisaalta esimerkiksi Suomessa Kuolan niemimaa tuntureineen lasketaan kuuluvaksi Fennoskandiaan^[3][4].

Tasanko voidaan jakaa useisiin pienempiin alueisiin, kuten Valdain ylänkö, Volgan ylänkö ja Keski-Venäjän ylänkö sekä Dneprin, Mustanmeren ja Kaspianmeren alankoihin.^[2]

Itä-Euroopan tasangon ulottuvuus on venäläistulkinnan mukaan 2 750 kilometriä etelästä pohjoiseen ja 3 000 kilometriä lännestä itään. Se rajoittuu uloittuu pohjoisen Vienan- ja Barentsinmereltä, etelän Mustaanmereen, Krimin niemimaan vuoristoon, Asovanmereen, Kaukasusvuoristoon ja Kaspianmereen. Lännessä tasankoa rajaavat Keski-Euroopan vuoret Karpaatit, Sudeetit ja Harz sekä ja Fennoskandian Skandit. Idässä rajan muodostavat Uralvuoristo ja Mugodžarin harjanteet (ven. Мугоджары).^[1]

Tämän venäläisen rajauksen mukaan Itä-Euroopan tasankoon kuuluu kokonaan tai osittain Euroopan puoleinen Venäjä, Kazakstan, Ukraina, Moldova, Valko-Venäjä, Baltian maat, Puola, Saksa ja Suomi.^[1]

• Baltian kilpi

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itä-Euroopan tasanko Wikimedia Commonsissa