Isoneula

Isoneula
Isoneula julkisessa akvaariossa
Isoneula julkisessa akvaariossa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Putkisuukalat Syngnathiformes
Heimo: Merineulat Syngnathidae
Alaheimo: Syngnathinae
Suku: Syngnathus
Laji: acus
Kaksiosainen nimi

Syngnathus acus
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit[2]
  • Dermatostethus punctipinnis Gill, 1862
  • Sygnathus acus (Linnaeus, 1758)
  • Syngnathus alternans Günther, 1870
  • Syngnathus brachyrhynchus Kaup, 1856
  • Syngnathus delalandi Kaup, 1856
  • Syngnathus rubescens Risso, 1810
  • Typhle heptagonus Rafinesque, 1810
Katso myös

  Isoneula Wikispeciesissä
  Isoneula Commonsissa

Isoneula (Syngnathus acus) on merineulojen (Syngnathidae) heimoon kuuluva subtrooppisen vyöhykkeen merivesissä elävä kalalaji.

Koko ja ulkonäkö

Vuoden 1911 piirros lajin koiraasta

Isoneulan maksimipituus on 50 senttimetriä.[2] Sen on heimonsa painavin laji, jonka ruumis on melko pitkänomainen mutta korkea verrattuna muihin merineuloihin. Väriltään se on vihertävä tai kellertävä. Lajin kyljissä on useita pystysuuntaisia tummia ja vaaleita juovia. Isoneulan rintaevät ovat pyöreäreunaiset.[3] Merineulasta (Entelurus aequoreus) se eroaa selvimmin siinä suhteessa, ettei sillä ole perä- ja vatsaeviä.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö

Isoneulaa tavataan Atlantin valtameren rannikolla Norjan keskiosista, Färsaarilta ja Britteinsaarilta aina Länsi-Saharan, Gambian ja Senegalin rannikolle asti. Se on runsastunut lähiaikoina myös Kattegatissa ja Skagerrakissa ja esiintyy joskus myös Itämeressä. Lajia elää monenlaisissa elinympäristöissä, joista yleisin on kasvillisuudessa lähellä rannikkoa, missä se elää yleensä korkeintaan 50 metrin syvyydessä vedenpinnasta.[3]

Ravinto ja elintavat

Isoneulan ravintoa ovat pienet äyriäiset ja kalojen poikaset. Sukukypsyyden se saavuttaa noin yhden vuoden iässä ja noin 30 senttimetrin mittaisena. Kutu tapahtuu touko-elokuussa tiheän kasvillisuuden suojissa. Naaras laskee yhden koiraan vatsapussiin noin 200 munaa, jotka kuoriutuvat sieltä viiden viikon kuluttua.[3]

Lähteet

  1. ↑ Smith-Vaniz, W.F.: Syngnathus acus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.4.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Syngnathus acus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 13.4.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 336–337. Readme, 2017. ISBN 9789523213722 (suomeksi)