Senykin lapsuudenkoti oli hengeltään isänmaallinen. Perheenjäseniä kuului itsenäisyyttä ajavaan sotilaalliseen ”sitšovi striltsi” -ryhmään. Senyk liittyi OUN:ään 1941, ja hänet pidätettiin 1945 syytettynä maanpetoksesta ja vastavallankumouksellisuudesta. Hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöleirille ja elinikäiseen karkotukseen. Hän vapautui 1968 mutta ei saanut palata Lviviin, joten hän asettui Ivano-Frankivskiin ja tutustui kirjailijaryhmä 60-lukulaisiin. Hänet pidätettiin 1972 syytettynä ”neuvostovastaisesta agitoinnista ja propagandasta”. Paikallinen tuomioistuin määritteli hänet erittäin vaaralliseksi rikoksenuusijaksi. Tuomioistuin otti kuitenkin huomioon hänen terveydentilansa ja tuomitsi hänen kuuden vuoden kovennettuun pakkotyöleiriin ja viiden vuoden karkotukseen. Lievempää tuomiota perusteltiin sillä, että hän oli aiemmin ollut vakavasta syystä leikkauksessa. Hän suoritti tuomionsa mordvalaisella leirillä, missä hän osallistui nälkälakkoihin ja allekirjoitti ulkomaailmalle osoitettuja kirjeitä ja vetoomuksia. Leiriltä vapauduttuaan hän joutui karkotukseen[3].
Senyk liittyi Ukrainan Helsinki-ryhmään ja laati Ukrainan Helsinki-ryhmän jäsenten Oksana Meškon ja Nina Strokatan kanssa vetoomuksen, jossa pyydettiin maailman huomiota Ukrainassa harjoitetulle valtioterrorille ja UHG:hen kohdistuvalle panettelulle. Hänet vapautettiin karkotuksesta 1983. Hänelle myönnettiin 2005 Ruhtinatar Olhan kunniamerkki ja 2006 palkinto rohkeudesta.[3]
Senyk oli aloittanut runojen kirjoittamisen jo lapsena ja selvisi vankeudesta henkisesti kirjoittamalla runoja ja harrastamalla kirjontaa.[2]
