Irlantilainen kansanmusiikki siirtyi sukupolvelta toiselle vain kuulonvaraisesti vuoteen 1762 asti, jolloin lauluja alettiin kerätä ja kirjoittaa virallisesti muistiin. Dublinissa sijaitsevassa Irlannin kansanmusiikin arkistossa on nykyisin maailman suurin kansanmusiikin kokoelma.[2]
Kansanmusiikki on Irlannissa ollut aina tärkeää niin maaseudun kuin kaupunkienkin asukkaille. Kun Irlannin kansallisaate vahvistui 1800-luvun lopulla, kiinnostus maan omaan kansanmusiikkiin lisääntyi entisestään. Uusi suosion kausi alkoi amerikkalaisen folkmusiikin suosion nousun yhteydessä 1960-luvulla ja jatkuu edelleen. Irlantilaisella kansanmusiikilla oli myös oma vaikutuksensa amerikkalaiseen folkiin.[1]
1900-luvun lopun irlantilaiset rock- ja punkmuusikot, kuten The Pogues ja Flogging Molly ovat usein käyttäneet perinteisiä folkelementtejä musiikissaan.[1]
Maailman suurin irlantilaisen kansanmusiikin festivaali on Fleadh Cheoil na hÉireann (‘Irlannin musiikkifestivaali’), jossa vierailee vuosittain yli 400 000 kävijää.[2]
Piirteet
Irlantilainen säkkipilli on perinteinen irlantilainen soitin.
Irlantilaisessa kansanmusiikissa yleisesti käytettyjä tahtilajeja ovat 12/8 ja 6/8 (jig), 4/4 (reel) ja 9/8, mutta myös polkan 2/4:ää sekä masurkan ja valssin 3/4:ää kuulee. Jokaiseen tahtilajiin liittyy tietty perinteinen tanssi.[1]
Sean nós on perinteinen irlantilainen yhden laulajan balladi ilman säestystä. Sean nós -laulut lauletaan yleensä iiriksi mutta nykyisin joskus myös englanniksi.[1]
