PROFILPELAJAR.COM

Tämä artikkeli käsittelee ensisijaisesti alkuperäistä vuonna 1917 perustettua järjestöä. Muita samannimisiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Irlannin tasavaltalaisarmeija eli IRA (tulee englanninkielisestä nimestä Irish Republican Army^[1]) on irlantilaisten vasemmistonationalistien terroristijärjestö, joka vuodesta 1920 taisteli brittejä vastaan Irlannin itsehallinnon tai itsenäisyyden puolesta. Vuoden 1922 jälkeen se jatkoi toimintaansa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa Irlannin itsehallinnon tultua hyväksytyksi. IRA on historiansa aikana jakautunut monta kertaa. Nykyinen "uusi IRA" on 1960-luvulla voimistunut "vanhan IRA:n" seuraaja. Vuodesta 2005 alkaen järjestö on pidättäytynyt aseellisesta toiminnasta ja on riisunut aseistustaan.

Tunnetuin nykyajan IRA on Väliaikainen IRA, joka teki 1970−1990-luvuilla paljon pommi-iskuja.

IRA:lla ei ole yleisesti hyväksyttyä iirinkielistä nimeä, minä käytetään kuitenkin joskus ilmausta Óglaigh na hÉireann, Irlannin vapaaehtoiset. Koska Irlannin tasavallan armeija pitää tätä omana nimenään, myös iirinkielisissä yhteyksissä järjestön nimi on an tI.R.A. IRA:n poliittinen siipi on Sinn Féin -puolue.

Jotkut IRA:sta irtautuneet pienryhmät ovat jatkaneet aseellista vastarintaa.

IRA:n historia

IRA syntyi 1920, kun irlantilaisvapaaehtoiset kävivät 1919 alkanutta sissisotaa Irlannin maaseudulla brittijoukkoja vastaan. Sen tuloksena Ison-Britannian pääministeri David Lloyd George tarjosi itsenäisyyssotaan ryhtyneille irlantilaisille nationalisteille ratkaisua, jossa Irlanti jäisi brittiläiseksi dominioksi eli saisi Kanadan ja Australian kanssa saman aseman.

Irlantilainen itsenäisyystaistelija Michael Collins allekirjoitti Britannian hallituksen tarjoaman sopimuksen, joka hyväksyttiin irlantilaisten omassa parlamentissa, Dáil Éireannissa. Éamon de Valera kannattajineen ei kuitenkaan hyväksynyt sopimusta, minkä seurauksena sopimusta kannattaneiden vapaavaltiolaisten ja sitä vastustaneiden tasavaltalaisten välille syttyi verinen sisällissota. Dominioon tyytyneet vapaavaltiolaiset voittivat sodan ja itsenäisyyttä vaatineista tasavaltalaisista kehittyi suoraan toimintaan erikoistunut IRA.

Vanha IRA

IRA ei voinut hyväksyä dominiota tarkoittavassa Irlannin vapaavaltiossa Britannian suvereniteettia, joka näkyi siinä, että Irlannin parlamenttiedustajat joutuivat vannomaan uskollisuudenvalan Britannian kruunulle. Irlannin vapaavaltiossa ei protestanttisen unionistienemmistön haltuun jäänyttä Pohjois-Irlantia pidetty elinkelpoisena, vaan sen uskottiin romahtavan kahden vuosikymmenen kuluessa. Éamon de Valera jätti suoran toiminnan. Tultuaan valituksi Britannian parlamenttiin hän meni alahuoneeseen vannomatta uskollisuuden valaa Britannian kruunulle. Sittemmin hän myös julisti 1949 Irlannin vapaavaltion Britanniasta riippumattomaksi tasavallaksi ja katkaisi näin valtiollisen siteen Isoon-Britanniaan. Pohjois-Irlannin ongelma jäi ratkaisematta. Myös Irlannin tasavallalla oli yhteiskunnallisia ongelmia. Pohjois-Irlannin avoimen kysymyksen vuoksi IRA:n toiminnan painopiste siirtyi yhä selvemmin sinne.

Ennen kuin IRA:n uusi nousu alkoi 1960-luvun lopussa, se ehti jo lähes lakkauttaa itsensä. 1950-60-lukujen vaihteeseen ajoittunut niin sanottu rajaseutusotaretki (The Border Campaign) oli siihen asti ollut järjestön viimeinen ponnistus, jonka jälkeen se ilmoitti luopuvansa aseellisesta taistelusta.

Väliaikainen IRA

Pääartikkeli: Väliaikainen IRA

1960-luvun lopussa katoliset alkoivat vaatia tasaveroisia oikeuksia Pohjois-Irlannissa mielenosoituksin. Tämä johti yhteenottoihin protestanttien kanssa ja lopulta myös maakuntia rauhoittamaan tuotujen brittijoukkojen kanssa. Alakynteen joutuneet katoliset kääntyivät IRA:n veteraanien puoleen apua saadakseen. IRA nousi jälleen merkittäväksi voimaksi, nyt nimenomaan Pohjois-Irlannissa. 1960-luvun vasemmistoradikalismilla oli huomattavasti vaikutusta uuteen IRA:han, jopa siinä määrin, että järjestö oli vuoden 1969 lopussa valmis luopumaan lopullisesti aseellisesta taistelusta, lopettamaan Irlannin kansanedustuslaitoksen boikotoinnin ja osallistumaan vaaleihin.

Katoliset eivät kuitenkaan olleet tällä kannalla, vaan katsoivat, että IRA:n oli suojeltava pohjoisen katolisia protestanttiterroristien mielivallalta. He jättivät vuoden 1970 Ard-Fheisissä (yleiskokouksessa) Cathal Gouldingin johtaman "virallisen" IRA:n ja perustivat oman "väliaikaisen" siiven, joka jatkoi suoraa toimintaa unionisteja ja brittejä vastaan. Virallinen IRA lopetti väkivallan 1972−1973. Väliaikainen IRA teki pitkään verisiä pommi-iskuja ja kävi sissisotaa Armaghissa.

Väliaikainen IRA sai paljon jäseniä, kun Britannian sotilaat surmasivat 14 siviiliä Derryn verisunnuntaina. IRA ulotti nyt pommi-iskunsa Britanniaan ja muuallekin. IRA pyrki sopuun Sunningdalessa, mutta aloitti iskunsa uudelleen. IRA ja lojalistiset/unionistiset järjestöt kostivat toisilleen. Monia IRA:n jäseniä joutui vangiksi. Nämä aloittivat niin sanotun "likaisen protestin" vankilassa töhrien selliensä seinät ulosteella vaatien poliittisen vangin asemaa. Vangit laajenivat protestinsa nälkälakoksi, jossa kuoli 1981 monia, Bobby Sands. Väliaikaisen IRA:n Etelä-Armaghin prikaati kävi sissisotaa ja harjoitti mm salakuljetusta. 1970-luvun alussa Gerry Adams ja muut aloittivat "äänestyslipun ja luodin" politiikan pyrkien ajamaan IRA:n asioita väkivallan lisäksi myös politiikalla. IRA sai aseapua muun muassa Yhdysvaltain irlantilaisilta ja Libyalta. Se myös kiristi suojelurahoja.

Riippumattoman valvontakomission laatimassa raportissa todettiin vuonna 2006, että Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA on lopettanut rikollisen ja aseellisen toimintansa. Järjestön sanottiin purkaneen sotilaalliset rakenteensa ja pidättyneen värväämästä uusia jäseniä.^[2]

Sinn Féin

Sinn Féin on 1905 perustettu Irlannin tasavallassa toimiva puolue, jonka sanotaan olevan IRA:n parlamentaarinen siipi. Sinn Féin tukee Ulsterin, Britannialle kuuluvan Pohjois-Irlannin liittämistä Irlannin tasavaltaan. Sinn Féinin poliitikot, kuten puheenjohtaja Gerry Adams, ovat myös IRA:n toimintaan osallistuneita aktivisteja, joko terroriin tai rauhanomaisimmillaan ihmisoikeusmielenosoituksiin osallistuneita.

IRA:n jakaantuminen viralliseen ja väliaikaiseen siipeen 1960-1970-lukujen vaihteessa johti myös Sinn Féinin vastaavanlaiseen jakoon. Cathal Gouldingin johtama vasemmistolainen "virallinen Sinn Féin" muuttui "Työväenpuolue Sinn Féiniksi" (Official Sinn Féin → Sinn Féin Workers' Party → Workers' Party, josta myöhemmin irtaantui uusi puolue Democratic Left) ja keskittyi vahvasti politiikkaan luopuen kokonaan aseellisesta taistelusta.

IRA:n ideologia ja ajattelutapa

IRA:n virallinen ideologia palautuu periaatteessa Irlannin vuoden 1798 kapinan tasavaltalaisuuteen, johon Ranskan vallankumouksella oli voimakas vaikutus. Käytännössä vuoden 1798 levottomuudet johtivat kuitenkin protestanttien ja katolisten välisiin väkivaltaisuuksiin, vaikka ideologit olivat usein itse protestantteja ja korostivat uskontorajat ylittävää maallista nationalismia.

Amerikanirlantilaisten apu

Merkittävä osa IRA:n rahoituksesta on aina tullut amerikanirlantilaisilta piireiltä. Irlantilaiset siirtolaiset ja heidän jälkeläisensä ovat Yhdysvalloissa merkittävä painostusryhmä, joka on muun muassa saanut nationalistiselle irlantilaiselle historiankirjoitukselle käytännössä virallisen aseman yhdysvaltalaisten koulujen historianopetuksessa.

IRA:n suhde Irlannin tasavaltaan

Vanha IRA suhtautui Irlannin vapaavaltioon – ja sittemmin Irlannin tasavaltaan – epäluuloisesti ja syyllistyi muun muassa poliisien ja virkamiesten murhiin. Koska IRA katsoo edustavansa ns. "ensimmäistä Dáilia" (Irlannin parlamentin, Dáil Éireannin, ensimmäistä kokoonpanoa ennen Collinsin allekirjoittamaa rauhansopimusta Britannian kanssa), se ei periaatteessa tunnusta olemassa olevaa Irlannin tasavaltaa oikeaksi tasavallaksi, vaan ainoastaan "26 kreivikunnaksi". IRA kannattaa ihanteellisen, yhdistetyn Irlannin tasavallan luomista.

Käytännössä IRA on kuitenkin jo kauan pyrkinyt välttämään konflikteja Irlannin tasavallan viranomaisten kanssa, vaikka esimerkiksi järjestön rahoitusta palvelleet pankkiryöstöt ovat merkinneet yhteenottoja. Viimeksi Adaressa (Áth Dara) IRA:n miehet surmasivat irlantilaisen poliisin, etsivä Jerry McCaben (Gearóid Mac Cába) kesken pankkiryöstön vuonna 1996. IRA:n yritykset lopettaa aseellinen taistelu ja siirtyä poliittisen siipensä Sinn Féinin kautta pysyvästi rauhanomaisille areenoille ovat sikäli ongelmallisia, että aina kun IRA on tätä yrittänyt, siitä on lohjennut jokin aidoksi, todelliseksi, paremmaksi IRA:ksi julistautunut radikaaliryhmä, joka on jatkanut aseellista taistelua.

Tunnettuja IRA:laisia

Gerry Adams - Sinn Féinin puheenjohtaja
Brendan Behan - Jäi kiinni räjähdysainelastin kanssa ja joutui brittiläiseen kasvatuslaitokseen. Sittemmin Behanista tuli kaksikielinen kirjailija.
Mairéad Farrell - 1980-luvun alun niin sanotun likaisen protestin johtavia naisorganisaattoreita. Vuonna 1988 SAS-erikoisjoukot surmasivat Farrellin ja kaksi muuta IRA:n tiedustelijaa Gibraltarissa.
Cathal Goulding - johti niin sanotun Official IRA:n pois aseellisesta taistelusta ja muutti sen parlamentaariseksi puolueeksi. Väkivaltaan uskova osa IRA:ta jatkoi kuitenkin taistelua. Goulding kuoli vuonna 1998.
Martin McGuinness
Thomas Murphy IRA:ssa 1969-1998. Luultavasti IRA:n Etelä-Armaghin osaston päällikkö, IRA:n henkilöstöpäällikkö. Tunnetaan laajalti kutsumanimellä "Laatta".
Seán Mac Stiofáin
Danny Morrison
Máirtín Ó Cadhain - sotavuosina Kildaren Curraghiin internoitu IRA:n mies, sittemmin 1900-luvun suurin iirinkielinen kirjailija.
Bobby Sands - 1980-luvun alun nälkälakossa menehtynyt IRA:n aktiivi.
Seán South - alkujaan iirinkielisyysliikkeen aktiivi, joka hakeutui IRA:han. Kuoli taistelukentällä 1950-60-luvun vaihteen rajaseutusotaretken aikana.
Séamus Twomey

Lähteet

↑ Lyhenneluettelo 7.1.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 29.3.2013.
↑ IRA lopettanut aseellisen toimintansa Yle Uutiset. Viitattu 13.3.2020.