International Mobile Equipment Identity (IMEI) on viisitoista merkkiä pitkä matkapuhelimen laitetunnus, jolla voidaan tunnistaa matkapuhelin verkosta. Laitetunnuksiin siirryttiin, koska matkapuhelimia varastettiin ja niiden SIM-kortit vaihdettiin toisiin, minkä vuoksi pelkkä SIM-tunnuksella laitteen tunnistaminen verkosta ei ollut riittävä tapa vaikuttaa puhelimen käyttöominaisuuksiin. Koodin saa näkyviin näppäilemällä *#06# numeronäppäimistöllä.

Verkko-operaattori tallentaa IMEI-koodit Equipment Identity Register (EIR)-tietokantaan.

Nykyinen IMEI-rakenne otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2003, joskin vanha rakenne oli sen rinnalla käytössä 1. huhtikuuta 2004 saakka. IMEI on 15 numeroinen merkkijono, jonka kahdeksan ensimmäistä numeroa muodostavat Type Allocation Coden (TAC), joka yksilöi puhelinmallin. Sitä seuraavat kuusi numeroa (SN) kertovat sarjanumeron TACin sisällä ja viimeinen numero on Luhnin algoritmilla laskettu tarkastusnumero. IMEIn rinnalla on olemassa myös IMEISV (IMEI Software Version), jossa IMEIn viimeisen tarkistusnumeron korvaa kaksi numeroa pitkä Software version number (SVN). SVN:n arvo on yksilöllinen kullekin ohjelmistoversiolle TACin sisällä, joskin arvo 00 viittaa prototyyppiohjelmistoon ja 99 on varattu muuhun käyttöön. IMEISV on käytössä matkapuhelimen tunnistautuessa verkkoon; verkkoon ei koskaan lähetetä tarkastusnumeroa, joka on tarkoitettu poistamaan inhimilliset virhemahdollisuudet kopioitaessa sarjanumeroa käsin.

Alkuperäinen IMEI-rakenne oli myös 15 merkkiä pitkä. Sen ainoa ero oli, että Type Allocation Code oli ainoastaan kuusi numeroa pitkä, ja sitä seurasi kaksi numeroa pitkä Final Assembly Code (FAC). FACin tarkoitus oli ilmaista kokoonpanotehdas, ja jokaisella valmistajalla oli kullekin tehtaalleen oma yksilöllinen numeronsa. Tämä johti kuitenkin sarjanumeroavaruuden tehottomaan käyttöön.

IMEI-koodien vaihtamista on käytetty rikosseuraamuksen välttelyyn varastetuissa laitteissa, sekä muissa laitteissa, joihin kohdistuvia pakkokeinoja yritetään välttää.

IMEI-koodin vaihtaminen voi täyttää rikoksen, väärennysaineiston hallussapidon, tunnusmerkistön, mikäli välinettä tai tarviketta pääasiallisesti käytetään väärennysrikosten tekemiseen. Mikäli IMEI-koodi vaihdetaan tarkoituksena käyttää sitä harhauttavana todisteena, voi kyseeseen siis tulla väärennysrikos.^[1]

IMEI-koodien kopiointia eli IMEI:n vaihtamista toiseen voi käyttää rikoksissa välttämään esimerkiksi poliisin seurantaa, salakuuntelua ja vuodesta 2014 alkaen myös teknistä laitetarkkailua. Rikolliset ovat esimerkiksi kopioineet käyttämiinsä laitteisiin koodeja kauppojen hyllyillä olevista puhelimista. Teleoperaattorit myöntävät, että verkossa on jatkuvasti samoilla IMEI-koodeilla useita puhelimia. Aina duplikaatti IMEI ei johdu käyttäjistä, joskus myös valmistajat tekevät samalla IMEI:llä useita laitteita. Jos poliisi hakee pakkokeinoille lupaa vain IMEI-koodin perusteella, aiheuttaa tämä myös sen riskin, että poliisi kohdistaa mm. sijainnin seurantaa, kuuntelua tai tietomurtoja teknisenä laitetarkkailuna myös viattomiin ja sivullisiin kansalaisiin, jos heidän IMEI-koodinsa on samalla myös rikollisten laitteissa. Duplikaatti-IMEI-koodien mahdollisuus on rapauttamassa telepakkokeinojen arvoa tutkinnoissa.^[2]

• IMEI Allocation and Approval Guidelines GSM Association. (englanniksi)
• 3GPP TS 23.003 3GPP. (englanniksi)

• Jukka-Pekka Takala (Oikeusministeriö): Matkapuhelinvarkauksia voi vähentää (Arkistoitu – Internet Archive)
• Identify phone model and manufacturer by IMEI or TAC - mobile identification (Arkistoitu – Internet Archive)
• TAC and IMEI database