Ilari Johannes Maasilta (s. 1968) on suomalainen fyysikko ja professori. Hän on toiminut Jyväskylän yliopistossa fysiikan professorina vuodesta 2008.
Akateeminen ura
Ilari Maasilta kirjoitti 1987 ylioppilaaksi Vehkalahden lukiosta.[1] Lukion jälkeen hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui 1993 diplomi-insinööriksi.[1] Tohtoriksi Maasilta väitteli 1998 materiaalifysiikasta Stony Brookissa Yhdysvalloissa.[1] Valmistumisen jälkeen hän työskenteli post doc-tutkijana Michiganin osavaltionyliopistossa vuodet 1999–2000.[2] Maasilta palasi Suomeen 2001 ja aloitti tutkimusuransa kotimaassa. Hän työskenteli 2001–2003 Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella fysiikan erikoistutkijana.[2] Hän toimi vuonna 2001 myös fysiikan yliassistenttina.[3]
Jyväskylän yliopisto oli v. 2001 parhaillaan perustamassa erityistä nanotiedekeskusta, kun projektin johtajana toiminut professori Jukka Pekola sai nimityksen akatemiaprofessoriksi ja siirtyi muihin tehtäviin.[3] Nanotiedekeskuksen perustamishanke ja Pekolan Jyväskylän yliopistossa aloittama uusi tutkimusala eli kokeellinen nanofysiikka olivat sen jälkeen vaikeuksissa.[3] Tutkimustyön jatkaminen jäi Pekolan tutkimusryhmän tutkijoille. Pekolan tutkimusryhmään kuulunut yliassistentti Maasilta joutui ottamaan suuren vastuun nanofysiikan järjestelyistä fysiikan laitoksella.[3] Tilannetta helpotti se, että teoreettisen fysiikan professorina Jyväskylässä siihen aikaan toiminut Päivi Törmä alkoi tehdä jonkin verran myös käytännöllistä tutkimusta.[3] Nanotiedekeskuksen perustamisen otti johdettavakseen professori Henrik Kunttu kesällä 2001.[3] Sen sijaan tutkimuksellisen aukon täyttäminen vei muutaman vuoden. Pekolan seuraajaksi soveltavan nanofysiikan professorina (kokeellisen kiinteän olomuodon fysiikan professorin nimikkeellä) tuli helmikuussa 2004 hiilinanoputkiin erikoistunut Markus Ahlskog.[4][5]
Vuosina 2003–2008 Maasilta työskenteli akatemiatutkijana.[1] Jyväskylän yliopiston nanofysiikan dosentti hän on ollut vuodesta 2006 lähtien.[1]
Professorina
Maasilta nimitettiin 2008 fysiikan määräaikaiseksi professoriksi Jyväskylän yliopistoon.[1] Vakinaiseksi professoriksi hänet nimitettiin vuoden 2014 alussa.[2] Professorina hänen keskeisiä vastuualueitaan ovat kokeellisen fysiikan alaan kuuluva matalan lämpötilan fysiikan tutkimus sekä siihen liittyvä opetus.[2] Virkaanastujaisluennossaan toukokuussa 2014 Maasilta käsitteli omaa tutkimusaluettaan sivuavaa aihetta eli lämmön siirtymistä nanorakenteissa.[6]
Tutkimusura
Fyysikkona Maasillan keskeinen tutkimuskohde ovat nanorakenteiden lämpöominaisuudet.[7] Tutkimuksessaan hän on soveltanut esimerkiksi kryostaatteja eli jäähdyttimiä, joilla tutkittava nanorakenne voidaan jäähdyttää lähelle absoluuttista nollapistettä.[8] Lämpöominaisuuksien tutkimiseksi alhaisissa lämpötiloissa Maasilta on joutunut myös soveltamaan erityisiä mataliin lämpötiloihin soveltuvia mittausmenetelmiä. Maasillan johtama tutkimusryhmä on tehnyt tutkimustaan Jyväskylän yliopiston nanotiedekeskuksen puhdastiloissa ja mittauslaboratorioissa.[1] Professori Maasilta tutkimusryhmineen kykeni osoittamaan, että aineen lämmönjohtavuutta voidaan muuttaa nanorakenteiden avulla.[9]
Toinen professori Maasillan keskeinen tutkimusintressi ovat olleet suprajohtavat säteilyilmaisimet.[7] Tutkimusala sivuaa hänen pääasiallista tutkimustaan eli materiaalien termisten ominaisuuksien tutkimusta.[10] Maasillan tutkimusryhmä on kehitellyt erikoisherkkiä säteilyilmaisimia.
Nimityshetkeen 2014 mennessä professori Maasilta oli laatinut 64 referoitua kansainvälistä tieteellistä julkaisua.[2] Kesäkuuhun 2016 mennessä hän oli julkaissut 89 tieteellistä artikkelia.[11]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Muut | |
|---|
