Iisakki Edvard Mannismäki (13. lokakuuta 1889 Kortesjärvi – 2. kesäkuuta 1956) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana. Vielä talvisodassa hän toimi pataljoonan komentajana Suomussalmen kirkonkylän taisteluissa.

Mannismäen vanhemmat olivat maanviljelijä Tuomas Mannismäki ja Sofia Vähämäki. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Hulda Irene Nylundin kanssa.

Mannismäki kävi kansakoulun jatkokurssin ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Hangon suomalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1928. Hän suoritti Viipurin upseerikokelaskurssin vuosina 1918–1919 ja pioneerikurssin Haminassa vuonna 1921 sekä sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925. Taistelukoulun kapteenikurssin hän kävi vuosina 1930–1931.

Mannismäki työskenteli maanviljelijänä Kortesjärvellä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 23. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.

Mannismäki astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi aluksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, jonka mukana hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, missä hän haavoittui lievästi 28. maaliskuuta 1918. Haavoista parannuttuaan hänet siirrettiin huhtikuun alussa joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 13. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan ja osallistui sen mukana taisteluihin Kuokkalassa sekä etenemiseen Rajajoelle.

Mannismäki palveli sisällissodan päätyttyä edelleen 5. Jääkärirykmentissä, josta tosin muodostettiin myöhemmin aluksi Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja sitten Tampereen rykmentti. Hänet siirrettiin Tampereen rykmentistä 6. huhtikuuta 1921 Karjalan kaartin rykmenttiin, josta hänet siirrettiin edelleen 27. helmikuuta 1929 alkaen Polkupyöräpataljoona 2:een. Takaisin Karjalan kaartin rykmenttiin hän palasi 27. maaliskuuta 1929. Hän toimi rykmentissä joukkueenjohtajana, koulutusupseerina rykmentin korpraali- ja aliupseerikoulussa ja komppanianpäällikkönä eri komppanioissa sekä 7. syyskuuta 1936 – 29. tammikuuta 1938 välisen ajan aliupseerikoulun johtajana.

Mannismäki osallistui talvisotaan Kainuun suojeluskuntapiirin komentajana ja osallistui pataljoonankomentajana Suomussalmen kirkonkylän taisteluihin. Välirauhan aikana hän jatkoi samassa tehtävässä. Jatkosodan puhjettua hän jatkoi edelleenkin samassa tehtävässä ja hoiti samalla Kainuun suojeluskuntapiirin sotaoikeuden jäsenyyttä. Vuonna 1942 hänet nimitettiin Kajaanin kaupungin komendantiksi, minkä tehtävän ohella hän hoiti Kainuun suojeluskuntapiirin esikunnan toimisto I:n päällikön tehtäviä. Edellä mainituissa tehtävissä Mannismäki toimi aina vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet siirrettiin Etelä-Pohjanmaan Itäisen suojeluskuntapiirin esikuntaan.

Mannismäki työskenteli sotien jälkeen pientilallaan Kortesjärvellä ja avusti Vaasa-lehteä aina vuoteen 1956 saakka. Hän hoiti myös useita luottamustoimia oli muun muassa Kortesjärven kirkkoneuvoston jäsenenä vuosina 1946–1956 ja maamiesseuran puheenjohtajana ja Sotainvalidien Veljesliiton Kortesjärven alaosaston puheenjohtajana vuosina 1947–1956. Hänet haudattiin Kortesjärvelle.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 25. elokuuta 1917 Varavääpeli 11. helmikuuta 1918 Vääpeli 15. syyskuuta 1918 Vänrikki 16. toukokuuta 1919 Luutnantti 16. toukokuuta 1921 Kapteeni 27. helmikuuta 1929 Majuri 1939		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. lk. ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Hautakivi Suomen sukututkimusseuran sivustolla^{[vanhentunut linkki]}.