Ihmisoikeudet Uzbekistanissa ovat kansainvälisten sopimusten määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat oikeudet.Uzbekistan on sitoutunut turvaamaan nämä oikeudet ratifioimalla tiettyjä sopimuksia.
Ihmisoikeudet pohjautuvat käsitykseen ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta.[1] Ne voidaan jakaa vapausoikeuksiin, poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin sekä oikeuteen tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä.[2]
Uzbekistanissa on merkittäviä kansainvälisesti hyväksyttyjen ihmisoikeuksien rikkomuksia ja parantamisen varaa ainakin sananvapaudessa, lehdistövapaudessa, toisinajattelijoiden vapaudessa, kidutuksessa ja vankien kohtelussa. EU:lla on sanktioita Uzbekistaniin perustuen ihmisoikeuksiin.[3]
Vapausoikeudet
Tärkein vapaus on oikeus elämään. Kuolemanrangaistus lakkautettiin Uzbekistanissa 1. tammikuuta 2008. Ainakin 17 kuolemanrangaistusta on muutettu 20–25 vuoden vankeudeksi.[3]
Lapsityövoima
Uzbekistanin kansalaisjärjestöt ovat onnistuneesti vedonneet kansainvälisiin yrityksiin lapsityövoiman vähentämiseksi puuvillateollisuudessa. Uzbekistan allekirjoitti ILOn lapsityövoimasopimuksen kesällä 2008. Raaka puuvilla on 60 % Uzbekistanin viennistä. Lapsityövoima on joutunut raskaisiin töihin kehnoilla korvauksilla ja koulunkäynnin kustannuksella.[3]
Pakolaiset
Uzbekistanilaisia on yrittänyt pakolaisiksi Amnesty Internationalin mukaan (2009) ainakin Kazakstaniin, Kirgisiaan, Venäjälle ja Turkkiin.[4]
Poliittiset oikeudet
Poliittisia oikeuksia ovat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.
Kokoontumisvapautta rikottiin, kun Uzbekistanin turvallisuusjoukot tappoivat satoja rauhallisia mielenosoittajia vuonna 2005 Andižanissa. Riippumattomien tarkkailijoiden pääsyn esto alueelle johti EU:n sanktioihin Uzbekistania vastaan.[3]
Sananvapaus
Toimittajat ilman rajoja -järjestö arvioi vuonna 2024 Uzbekistanin lehdistönvapauden olevan maailman 180 maan joukossa sijalla 148. Presidentti Islam Karimovin 2016 kuoleman jälkeen tiedotusvälineiden olosuhteet ovat parantuneet vain hivenen, ja vallanpitäjien kritisoiminen on edelleen erittäin monimutkaista. Uzbekistanilla ei ole yksityistä televisioverkkoa. Valtion radio välittää virallista propagandaa, yksityiset radioasemat pidättäytyvät kaikesta kritiikistä peläten että ne suljetaan ja lehdistö palvelee valtion etuja. Vain noin 15 verkkomediaa, joista osa ulkomailla, julkaisee laadukasta sisältöä.[5]
Human Rights Watch ei saanut työlupaa maahan toukokuussa 2008.[3]
Uskonnonvapaus
Ihmisoikeusryhmät ovat huolissaan kristityiden, muslimien ja Jehovan todistajien uskonnonvapaudesta Uzbekistanissa.[3]
Lähteet
Aiheesta muualla