Hämeen Jääkäripataljoona on entinen joukko-osasto, jonka perinteet yltävät aina vuoden 1918 maaliskuuhun, jolloin Vapaussodan jääkärijoukkojen perustaminen alkoi. Hämeen Jääkäripataljoona lakkasi olemasta itsenäisenä joukko-osastona 1. tammikuuta 2003 jolloin se ja Panssarivaunupataljoona yhdistettiin Hämeen Panssaripataljoonaksi.

Pääartikkeli: 12. jääkäripataljoona

HämJP:n kantaisän katsotaan olleen Jyväskylässä 1. maaliskuuta 1918 perustettu jääkäripataljoona XII, jonka ensimmäiseksi komentajaksi nimitettiin jääkärimajuri Maximilian Savonius. Pataljoona osallistui Tampereen valtaukseen osana 2. jääkärirykmenttiä, joka täytti annetun tehtävän kärsien sodan raskaimmat tappiot. Tampereen valtauksen jälkeen pataljoona siirrettiin Karjalan rintamalle ja osallistui siellä Kivennavan, Raivolan ja Inon valtauksiin.

Sodan jälkeen pataljoona suoritti lähinnä vartiointitehtäviä Terijoen suunnalla. Kesäkuussa 1918 2. jääkärirykmentti sai virallisesti nimekseen Jääkärirykmentti N:o 2 ja 12. jääkäripataljoonasta tuli sen kolmas pataljoona (III/JR2). Elokuussa nimi vaihtui jälleen ja rykmentti nimettiin tuolloin Porin Jääkärirykmentiksi. Samassa yhteydessä asemapaikka siirtyi Kannakselta Riihimäelle ja Hämeenlinnaan. Vuoden 1919 puolella puolustuslaitoksen uudelleenjärjestelyt jatkuivat ja Porin Jääkärirykmentistä tuli 15. maaliskuuta alkaen Savon Jääkärirykmentti ja asemapaikaksi Kouvola ja Koria. III pataljoonan asemapaikka oli Kouvola. Kesäkuussa 1921 oli edessä muutto Viipuriin, jossa III pataljoona majoittui aluksi keskuskasarmeille. Seuraavana syksynä pataljoona siirrettiin Sakkolan Kiviniemeen. Tämän jälkeen olot vakiintuivat normaaliksi varuskuntaelämäksi.

Kiviniemeen tullessa pataljoona käsitti kolme kiväärikomppaniaa, konekiväärikomppanian ja pataljoonan esikunnan. Vuonna 1927 Savon Jääkärirykmentistä muodostettiin Savon Prikaati (SavPr) ja pataljoonat alkoivat kehittyä itsenäisiksi joukko-osastoiksi. III pataljoonaan lisättiin soittokunta ja viestiosasto. Seuraavana vuonna perustettiin vielä jalkaväentykistöosasto, joka liitettiin konekiväärikomppaniaan. Myöhemmin syntyi vielä erillinen kranaatinheitinosasto. Syksyllä 1930 pataljoona sai nimekseen Vuoksen Jääkäripataljoonan. Vuoden 1933 esikuntaosasto laajeni esikuntakomppaniaksi ja samalla perustettiin oma aliupseerikoulu. Saman vuoden lopussa alistus Savon Prikaatiin purettiin ja pataljoonasta tuli itsenäinen joukko-osasto, joka toimi suoraan divisioonankomentajan alaisuudessa. Kesällä 1936 pataljoona nimettiin jälleen uudelleen ja se sai nimekseen Jääkäripataljoona 4 (JP4).

7. lokakuuta 1939 JP4 siirtyi sodan ajan kokoonpanossaan Kiviniemen kasarmeilta Raudun suunnalle linnoitus- ja varustelutöihin. Tulikasteensa JP4 sai 30. marraskuuta jolloin vihollisen tykistötuli alkoi pataljoonan majoitusalueelle aamulla kello 7. Kaksi tuntia myöhemmin vihollisen jalkaväki tankkien tukemana ylitti rajan pataljoonan lohkolla. Viivytystaistelujen jälkeen JP4 toimi pääosin Divisioonan reservinä Kannaksella eikä osallistunut merkittävässä määrin taistelutoimintaan.

Vuoden 1940 alkaessa pataljoona siirrettiin Laatokan Karjalaan, jossa se keräsi itselleen mainetta valtaamalla vihollisen selustassa olleen strategisesti tärkeän Pukitsanmäen ja puolustamalla sitä koko tammikuun ajan vihollisen takaisinvaltaustyrityksiä vastaan. Pataljoonansa vihollislinjojen läpi Pukitsanmäelle johtanut komentaja, kapteeni Paul-Åke Johansson (s. 1903), kaatui 13. tammikuuta 1940 kranaatin osuttua hänen telttansa vieressä olleeseen puuhun.^[1] Pukitsanmäestä JP 4:n taistelut jatkuivat osallistumisella merkittävällä panoksella Länsi-Lemetin motin valtaukseen, Myllykylän motin valtaukseen, venäläisen hiihtopataljoonan tuhoamiseen Mastokankaalla ja Itä-Lemetin motin valtaukseen sekä osallistumalla Vuortanajärven ja Lavajärven taisteluihin. Hiipijän komentajana pääosan vuoden 1940 taistelujen ajan oli majuri Matti Aarnio, joka sai lempi nimen "Motti-Matti".

Talvisodan jälkeen JP4 oli noin kuukauden ajan Tohmajärvellä josta se sitten siirtyi Kuopioon. Huhtikuussa perustettiin Jääkäriprikaati, johon kuuluivat JP2, JP3 ja JP4. Marraskuussa JP4 muutti Helsinkiin Santahaminaan. Santahaminassa pataljoonalle kuuluivat myös varuskunnalliset tehtävät. 19. lokakuuta 1.jääkärikomppaniasta muodostettu kunniakomppania ja pataljoonan lippu olivat saattamassa Helsingin rautatieasemalla eronnutta presidentti Kyösti Kalliota tämän pudotessa kuolleena marsalkka Mannerheimin käsivarsille. Tämän johdosta komppania sai lempinimen "henkikomppania".

21. joulukuuta kunniakomppania oli vastaanottamassa presidentti Risto Rytiä tämän astuessa ulos Eduskuntatalosta presidentin viran vastaanottaneena. Seuraavana päivänä pataljoona kokonaisuudessaan oli presidentti Kallion siunaustilaisuudessa ja saattamassa hänen arkkuaan rautatieasemalle haudattavaksi Nivalaan. Seuraavan vuoden kesäkuussa hallitus katsoi maan olevan jälleen sodassa ja pataljoona siirtyi 28. kesäkuuta aamuyön tunteina Helsingistä Joensuun kautta Tuupovaaraan ja liittyi osaksi 1.Jääkäriprikaatia.

JP4:n raskas tie jatkosodassa alkoi Kokkarin kylän taistelulla. Korpiselän läpimurron jälkeen JP4 hyökkäsi prikaatin kärkenä vallaten Kokkarin kylän. Vuoden 1941 hyökkäysvaiheen aikana JP4 osallistui mm. Vilokin, Pitkärannan, Salmin ja Tuuloksen taisteluihin. Eteneminen pysähtyi Tuuloksenjoelle ja siellä prikaatille alistettiin Panssaripataljoona. Tuuloksen taisteluista alkaen panssariyhtymä on taistellut ja kouluttanut tehokkaasti panssareiden, jalkaväen ja muiden aselajien yhteistoimintaa. Tuuloksenjoen taisteluista alkunsa saanut kehitys huipentui Hämeen Panssarivaunupataljoonan muodostamiseen.

Tuuloksenjoen läpimurron jälkeen JP4 ja panssarimiesten yhteistoiminta jatkui useissa taisteluissa mm. Aunuksessa, Syvärillä, Karhumäessä ja Poventsassa Siirryttäessä vuoteen 1942 JP 4 osallistui tammikuun alussa Poventsan puolustustaisteluihin. Huhtikuun puolivälin jälkeen JP 4 siirtyi etelään 3.Ps.K:n kanssa Syvärin itäpuolelle osallistuen Shemenskin-Pertjärven taisteluihin. Kesällä 1942 perustettiin Panssaridivisioona, johon myös JP 4 kuului osana Jääkäriprikaatia. Vuonna 1944 Kannaksella JP 4 osallistui kesän torjuntataisteluihin mm. seuraavissa paikoissa: Polviselän taistelu 11.6., Kuuterselän taistelu 14.-15.6., Rokkalanjoen taistelu 18.-19.6, Talin-Ihantalan suurtaistelu 25.-29.6. sekä Vuosalmen taistelut 10.-20.7. Lapin sotaan JP 4 osallistui Panssaridivisioonan mukana. Pataljoona eteni Kaamaseen ja saavutti Utsjoella rajan 20.11.

Sodan päätyttyä JP4:n sijoituspaikaksi määrättiin Hämeenlinna, jonne pataljoona saapui 14. tammikuuta 1945. 1939 alkanut pitkä evakkomatka päättyi näin Linnan kasarmeille. Pataljoona nimettiin 1957 Hämeen jääkäripataljoonaksi. Polkupyörät jäivät 1971 pois pääasiallisina liikkumisvälineinä, kun pataljoonaan perustettiin kuljetuspanssarivaunuosasto. Se sai kalustokseen neuvostovalmisteiset BTR-60-kuljetuspanssarivaunut. Osasto sijoitettiin pataljoonan ensimmäisenä osana Parolannummen kasarmeille. 1. joulukuuta 1974 pataljoonan pääosat siirtyivät myös nummelle. Viimeisenä osana siirtyi vuonna 1984 kranaatinheitinkomppania.

Vuonna 1985 Hämeen jääkäripataljoonan aika itsenäisenä joukko-osastona päättyi ja siitä muodostettiin Panssariprikaatin joukkoyksikkö. 1. heinäkuuta 1996 HämJP:stä siirrettiin 2. panssarijääkärikomppania osaksi Panssarivaunupataljoonaa ja vastaavasti 2. panssarivaunukomppania siirtyi osaksi Jääkäripataljoonaa. Näin molemmat pataljoonat olivat joukkoyksiköiden kokoonpanoltaan yhtenevät.

• Panssari-lehti 3/2003
• Hameenlinna.fi - Hämeen Jääkäripataljoonan ja Jääkäripatteriston muistolaatta (Arkistoitu – Internet Archive)