PROFILPELAJAR.COM

Husni al-Za'im (arab. حسني الزعيم‎, Ḥusnī az-Za’īm; 11. toukokuuta 1897 – 14. elokuuta 1949) oli syyrialais-kurdilainen sotilasupseeri, joka oli Syyrian valtionpäämies vuonna 1949. Hänen valtakautensa valtionpäämiehenä oli kuitenkin lyhyt; hänet tuomittiin ja teloitettiin elokuussa 1949 hänen entisten vallankaappaajakumppaniensa toimesta.

Sotilasura

Al-Za'im oli toiminut upseerina Ottomaanien armeijassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranska asetti Syyrian siirtomaavallan alaiseksi, ja al-Za'imista tuli upseeri Ranskan armeijassa. Syyrian itsenäistyttyä vuonna 1946 hänet nimitettiin yleisesikunnan päälliköksi, ja hänet määrättiin johtamaan Syyrian armeijaa sotaan Israelin armeijaa vastaan vuoden 1948 Arabien ja Israelin sodassa. Arabiliiton joukkojen tappio tässä sodassa järkytti Syyriaa ja heikensi luottamusta maan sekavaan parlamentaariseen demokratiaan, mikä mahdollisti hänen vallankaappauksensa vuonna 1949.

Vallankaappaus 1949

30. maaliskuuta 1949 al-Za'im kaappasi vallan verettömässä vallankaappauksessa. On olemassa "erittäin kiistanalaisia" väitteitä, että Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (CIA) olisi järjestänyt vallankaappauksen. Suurin osa nykyisin saatavilla olevista todisteista viittaa siihen, että päätös aloittaa vallankaappaus oli yksin Za'imin, mutta hän sai jonkin verran amerikkalaista apua operaation suunnittelussa.

Neljä päivää demokratian kumonneen vallankaappauksen jälkeen Syyrian hallitus ratifioi kiistanalaisen Trans-Arabian Pipeline (Tapline) -sopimuksen.

Syyrian presidentti Shukri al-Kuwatli vangittiin lyhyesti, mutta vapautettiin sitten maanpakoon Egyptiin. Al-Za'im vangitsi myös monia poliittisia johtajia, kuten Munir al-Ajlanin, jota hän syytti salaliitosta tasavallan kumoamiseksi. Vallankaappaus toteutettiin Yhdysvaltojen suurlähetystön hienovaraisella tuella, koska he olivat huolissaan hallituksessa lisääntyvästä äärivasemmistolaisesta anti-demokraattisesta vaikutuksesta, ja mahdollisesti Syyrian kansallissosialistisen puolueen avustuksella, vaikka al-Za'imia ei tiedetä puolueen jäseneksi.^lähde? Niiden upseereiden joukossa, jotka auttoivat al-Za'imin vallankaappauksessa, olivat Adib al-Shishakli ja Sami al-Hinnawi, jotka järjestivät uuden vallankaappauksen kuusi kuukautta myöhemmin 13. elokuuta 1949 ja teloittivat al-Za'imin ampumalla seuraavana päivänä 14. elokuuta 1949.

Al-Za'imin vallankaappauksella, Syyrian historian ensimmäisellä sotilasvallankaappauksella, oli pitkäkestoisia vaikutuksia, sillä se mursi maan hauraan ja virheellisen demokratian ja laukaisi sarjan yhä väkivaltaisempia sotilasvallankaappauksia. Kaksi muuta seurasi elokuussa ja joulukuussa 1949.

Husni al-Za'imin hallinto

Al-Za'imin maallinen politiikka ja hänen ehdotuksensa naisten vapauttamiseksi antamalla heille äänioikeuden ja ehdottamalla, että heidän tulisi luopua islamilaisesta hunnun käytännöstä, aiheuttivat kohua muslimien uskonnollisten johtajien keskuudessa (Naisten äänioikeus saavutettiin vasta Hashim al-Atassin, sotilashallinnon lujan vastustajan, kolmannen siviilihallinnon aikana). Veronkorotukset harmittivat myös liikemiehiä, ja arabinationalistit olivat edelleen vihaisia hänen allekirjoittamastaan tulitaukosopimuksesta Israelin kanssa sekä hänen sopimuksistaan yhdysvaltalaisten öljy-yhtiöiden kanssa Trans-Arabian Pipeline -putkilinjan rakentamiseksi. Hän teki rauhantarjouksen Israelille ehdottaen 300 000 palestiinalaispakolaisen asuttamista Syyriaan, vastineeksi rajamuutoksista tulitaukolinjan varrella ja puolesta Israelin Tiberiaan järvestä. Pakolaisten asuttaminen tehtiin ehdolliseksi riittävälle ulkopuoliselle avulle Syyrian taloudelle. Tel Aviv vastasi tarjoukseen hyvin hitaasti eikä ottanut sitä vakavasti.

Ilman kansan tukea al-Za'im syrjäytettiin vain neljän ja puolen kuukauden jälkeen hänen kollegoidensa, al-Shishaklin ja al-Hinnawin, toimesta. Al-Hinnawin noustessa valtaan sotilasjuntan johtajana, Husni al-Za'im vietiin nopeasti Mezzen vankilaan Damaskoksessa ja teloitettiin yhdessä pääministeri Muhsin al-Barazin kanssa.

Al-Za'im työskenteli ahkerasti fetsin käytön kieltämiseksi väittäen sen olevan vanhentunut päähine ottomaanien valtakunnan ajoilta. Hänelle annetaan tunnustusta naisten äänioikeuden ja julkisiin virkoihin asettumisen tukemisesta Syyriassa. Lakia oli käsitelty Syyrian parlamentissa vuodesta 1920 lähtien, eikä yksikään johtaja uskaltanut tukea sitä, paitsi Za'im.

137 päivän hallintonsa aikana Syyriassa al-Za'im ei teloittanut ketään. Hänellä oli kuitenkin kekseliäitä rangaistuksia niille, jotka eivät totelleet häntä. Kun leivän laatu laski hyväksyttävän tason alapuolelle, Za'im määräsi kaikki leipurit kävelemään soralla paljain jaloin, kunnes heidän jalkansa vuotivat verta.

Perhe

Husni al-Za’imin puoliso Nouran oli Syyrian presidentin puoliso huhtikuusta elokuuhun 1949. He menivät naimisiin vuonna 1947, kaksi vuotta ennen kuin Husni al-Za'imista tuli tasavallan presidentti. Miellyttääkseen nuorta vaimoaan Zaim pyysi hänen 11-vuotiasta sisartaan Karimania asumaan heidän kanssaan Damaskokseen. Hän kohteli häntä kuin sisartaan ja lähetti hänet Lycee Laiqueen (yhteen kaupungin hienoimmista valmistavien koulujen lukioista). Toinen sisar Orfan vieraili heillä usein ja alkoi leikkiä vartijan, Abdel Hamid Sarrajin kanssa (presidentin toimiston turvallisuuspäällikkö, joka myöhemmin nousi tiedustelutoimiston päälliköksi ja sisäministeriksi Egyptin kanssa solmitun liiton aikana vuosina 1958–1961)

Al-Za'imin pidätyksen aikana, kun vartijat tulivat pidättämään häntä, Za'im pukeutui ja hyvästeli raskaana olevan vaimonsa. "Rauhoitu," hän pyysi, "palaan pian vastaanottamaan ensimmäisen lapsemme yhdessä!" Niveen, hänen tyttärensä, kertoi: "Äitini ja tätini kertoivat, että sohva, jolla he olivat istuneet, oli täynnä luodinreikiä. Sarraj tiesi etukäteen, että hyökkäys oli tulossa, ja käski heitä menemään yläkertaan pitääkseen heidät turvassa." Vähemmän kuin viikko ennen vallankaappausta, joka johti Za'imin ja hänen pääministerinsä Muhsen al-Barazin teloittamiseen ampumalla, Nouranin serkut tulivat hänen luokseen ja kertoivat saaneensa varmennettuja tiedustelutietoja. He lisäsivät, että Sami al-Hinnawi, hänen toverinsa vuoden 1948 sodasta, suunnitteli hänen surmaamistaan. Za'im kutsui Hinnawin luokseen ja kysyi suoraan: "Sami, lankoni kertovat minulle, että haluat tappaa minut?" Hinnawi vastasi: "Mahdotonta. Kuinka voisin tappaa johtajani ja ystäväni?" Presidentin pidätyksen jälkeen 14. elokuuta Nouran ja hänen sisarensa pidettiin kotiarestissa koko viikon ajan. "Kotiin ei tuotu ruokaa," kertoi Niveen. Senegalilainen vartija yritti auttaa heitä ojentamalla oman ruokansa ikkunan kautta.

Lähteet

Rejwan, Nissim (2008), Arabs in the Mirror: Images and Self-Images from Pre-Islamic to Modern Times, University of Texas Press, s. 152, ISBN 978-0292774452
Wilford, Hugh (2013). America's Great Game: The CIA's Secret Arabists and the Making of the Modern Middle East. Basic Books. s. 94, 101. ISBN 9780465019656.
Wilford, Hugh (2013). America's Great Game: The CIA's Secret Arabists and the Making of the Modern Middle East. Basic Books. s. 100–103, 107–108. ISBN 9780465019656.
Barr, James (2018). Lords of the Desert. Simon & Schuster. s. 102. ISBN 9781471139796.
Jeffrey Sosland, Cooperating Rivals: The Riparian Politics of the Jordan River Basin, SUNY Press, 2007 s. 32
Elmer Berger, Peace for Palestine: First Lost Opportunity, University Press of Florida, 1993 s. 264 n. 7
Farah Sudki, The story of Nouran and Husni al-Za'im, Forward Magazine, marraskuu 2008