Hugh Gough, Goughin ensimmäinen varakreivi (3. marraskuuta 1779 Limerick, Irlanti – 2. maaliskuuta 1869 St. Helens, lähellä Dublinia, Irlanti) oli brittiläinen sotamarsalkaksi ylennyt upseeri. Hänen on sanottu johtaneen useampia operaatioita kuin kukaan muu brittiläinen sotilas lordi Wellingtonia lukuun ottamatta.^[1]

Goughin isä oli everstiluutnantti Limerickin kaupungin kansalaismiliisissä. Gough liittyi armeijaan 13-vuotiaana. Hän oli brittiläisten miehitysjoukkojen mukana Etelä-Amerikassa ja Länsi-Intiassa 1796–1800. Ostettuaan itselleen majurin arvon 25-vuotiaana Gough kunnostautui Espanjan sotaretkellä 1808–1814, jossa hän komensi Irlannin kuninkaallista musketöörirykmenttiä. Hän osallistui muun muassa Talaveran (1809), Barrosan (1811) ja Vitorian taisteluihin (1813) sekä piiritetyn Tarifan puolustukseen. Gough lyötiin ritariksi vuonna 1815, minkä jälkeen hän oli pitkään rauhanomaisissa tehtävissä, lukuun ottamatta talonpoikien levottomuuksien kukistamista Etelä-Irlannissa 1821–1824.^[1] Hänet ylennettiin 1830 kenraalimajuriksi^[2] ja nimitettiin 1837 Mysoren armeijan komentajaksi Intiaan.^[1]

Gough toimi Kiinan vastaisen sotaretken ylipäällikkönä ensimmäisessä oopiumisodassa 1839–1842. Vuonna 1842 hänet korotettiin baronetiksi ja ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Seuraavana vuonna hänestä tuli Intian joukkojen komentaja. Gough löi Maratin Maharajporen taistelussa 1843 sekä sikhit kahdessa sikhisodassa 1845–1846 ja 1848–1849. Ensimmäisen sikhisodan jälkeen hän sai 1846 päärinarvon ja hänestä tuli paroni Gough. Toisessa sikhisodassa Gough kärsi raskaita tappioita sikhejä vastaan ja sai osakseen kritiikkiä, minkä vuoksi hänet määrättiin korvattavaksi Charles James Napierilla. Liitettyään kuitenkin sodan päätteeksi Punjabin kokonaan brittiläiseen Intiaan Goughia ylistettiin ja hänestä tehtiin 1849 varakreivi nimellä Gough of Goojerat and Limerick. Vuonna 1862 hänet ylennettiin sotamarsalkaksi.^[1][2]