Kyseisenä päivänä keskusteltiin Unkarin kysymyksestä, ja Hruštšov yritti löytää ongelmaan ratkaisun jos jollakin tavalla yhdessä muiden neuvostodelegaation jäsenten kanssa[3]. Hruštšovin aikalaisten, Anastas Mikojanin ja kokouksessa paikalla olleen henkilökohtaisen tulkin, lausuntojen mukaan asia meni seuraavasti: Hruštšovilla ei ollut suinkaan kenkiä, vaan avonaiset sandaalintapaiset tohvelit. Erään puheenvuoron aikana Hruštšov otti tohvelin jalastaan ja alkoi tarkastella ja pudistella sitä tarkoituksellisen pitkään. Hän nosti kengän päänsä korkeudelle ja lisäksi tömäytti sitä kevyesti pöytään muutaman kerran aivan kuin yrittäen hätistää sisälle mukamas joutuneen kiven. Tällä Hruštšov ilmaisi mielipiteensä puheenvuoron mielenkiinnottomuudesta. Samaisessa istunnossa Hruštšov nimitti filippiiniläistä puhujaa "amerikkalaisen imperialismin hännystelijäksi ja pokkuroijaksi", mikä aiheutti tulkeille vaikean tilanteen[4].
Kertomus kengän putoamisesta
Hruštšovin poika Sergei, joka oli läsnä samassa YK:n istunnossa, on kertonut, että Hruštšovin kenkä irtosi väkijoukossa, ja sen toi hänelle turvamies. Hän naputteli pöytää sen merkiksi, että oli eri mieltä puheen suhteen, minkä jälkeen otti kengän mukaan naputteluun. Sergei Hruštšovin mukaan valokuva hänen isästään ja kengästä on myöhempi valokuvamanipulaatio.
Kenkä pöydällä
Life-aikakauslehden taannoisen valokuvaajan John Loengardin mukaan Hruštšov ei oikeastaan lyönyt pöytään kengällään, mutta otti jalkineen jalastaan ja laski sen pöydälle selvänä aikomuksenaan käyttää tohvelia nuijana, sillä hän mimikoi kengänlyöntiä kädellään joillekin lähellä istuville Yhdistyneen arabitasavallan edustajille[5].
Toinen kenkävälikohtaus
Hruštšov kertoo muistelmissaan toisesta kenkävälikohtauksesta, jonka hän järjesti puhuessaan Francon hallintoa vastaan värikkäin sanankääntein kuitenkaan mainitsematta el Caudilloa nimeltä. Espanjan edustaja vastasi haasteeseen, minkä jälkeen sosialististen maiden jäsenet aloittivat äänekkään rummutuksen jaloillaan. Hruštšov päätti lisätä vettä myllyyn ottamalla kengän ja paukuttamalla sillä pöytään itäblokin vastalauseen tehostamiseksi. Kyseinen kohta kiistetään kirjan sivuhuomautuksissa vääränä muistikuvana.[6]
↑Sergei Hruštšov, George Shriver, Stephen Shenfield: Memoirs of Nikita Khrushchev: Statesman 1953-1964, s. 269. Pennsylvania State University Press, 2007. ISBN 0271029358Teoksen verkkoversio Viitattu 16.9.2009. (englanti)