Honda CB 125 on japanilaisenHondan valmistama, katu- ja maantiekäyttöön tarkoitettu kevytmoottoripyörä. Se oli nelitahtinen ja kaksisylinterinen. CB 92:n seuraajia valmistettiin vuosina 1964-1988.
Kaksisylinterisen, 1980-luvulla kilpailun puristuksissa syrjäytyneen sarjan rinnalla Honda valmistaa yksisylinterisiä 125-kuutioisia malleja, esimerkiksi CB125 S:tä (s = single). Custom-tyyliä edustava A1-luokan Honda Rebel CA125 (1995-1999) käytti CB 125 -sarjan osia kuten sylinteriryhmää (männät samat kuin CB125TD:ssä), joskin sen sylinterikansi oli korkeatehoisia edeltäjiään matalampi ja tarkoitettu kahden sijaan vain yhdelle kaasuttimelle.
1961 Honda CB92CB 200 (pitkälti saman näköinen kuin CB 125 K6/B6)Honda CB125T 1. sarja pinnavanteillaVuosien 1983-1986 välillä valmistettu CB125TD.
125-kuutioisen CB:n juuret ulottuvat 1950- ja 1960-luvuille. Suomeen mallia alettiin tuoda suuremmissa määrin vasta 1970-luvun alussa kesäkuussa 1972 päätetyn ajokorttiuudistuksen myötä, minkä vuoksi vanhemmat CB-sarjan 125-kuutioiset kevyet moottoripyörät ovat Suomessa harvinaisia: TraFi-Ajoneuvotilastossa niitä on ollut rekisteröityinä vain yksittäisiä kappaleita. CB-kevytmoottoripyörät saavuttivat suuren suosion nuorison keskuudessa, johtuen niiden aikakaudelleen tyypillisestä urheilullisesta ulkonäöstä ja nelitahti-twin-moottorista. Ensimmäiset CB:t olivat malliltaan joko K3 tai K5, myöhemmin tulivat CB125 B6, CB125T ja viimeisenä CB125T Deluxe eli TD(C) ja TDE.
Mallihistoria 1959-1988
1959: Hondan 125-kuutioisilla nelitahtitwin-moottoreilla varustettu mallisarja alkoi "Benly" CB92:stä, minkä oli Hondan sittemmin hyvin laajan CB-sarjan ensimmäinen edustaja[1]. Sen runko oli prässättyä terästä: Honda oli käyttänyt tätä runkotyyppiä jo vuoden 1949 Type D-mallista lähtien. Oy Otto Brandt Ab ja Honda Motor Company tekivät maahantuontisopimuksen vuonna 1959 - ensimmäisenä Euroopan maana[2] - ja vuonna 1960 CB92-mallien tuonti Suomeen alkoi yksittäiskappaleina. Japani ei tuolloin vielä ollut tunnettu laadukkaista tuotteistaan, minkä vuoksi CB92 Super Sport -urheiluversiossa peräti 15 hv tuottava, nimellistehonsa 10 500/min kierrosluvulla saavuttava[2], kokeissa 135 km/t huippunopeuden - enemmän kuin moni silloinen 350-kuutioinen moottoripyörä - saavuttanut CB92 törmäsi yleisön epäileviin ennakkoluuloihin, sitten koeajojen jälkeen ällistykseen Euroopassa[1], joskin Benly CB92SS-kilpamallilla osallistunut Michio "Moto" Kitano[1] oli jo vuoden 1959 "Mount Asama Volcano Race" -kilpailussa haastavalla 19,2 km Asama-maantieradalla[3] viimein kukistanut muiden tuolloin runsaslukuisten japanilaisvalmistajien tehdastiimit viimein myös 125-luokan voitollaan. Taneli Lepo ( -2013) taasen hämmästytti saavuttamalla jo vuonna 1960 Suomen 125-kuutioisten rata-ajon Suomen Mestaruuden[1], ja Brandt-mekaanikko Vidar Grönqvistin kilpailukuntoon valmistelema CB92 saavutti lisäksi luokkavoiton vuoden 1961 Päijänteen ympäriajossa.
1964 CB92 korvautui putkikehtorungolla ja teleskooppikeulalla varustetulla, 4-vaihteisella CB93:lla.
1968: CB125 K-sarja alkoi 5-vaihteiseksi muuttuneesta K1-mallista, mitä ei kuitenkaan vielä tuotu Suomeen.
1972: CB125 K3 oli saatavilla kaksivärisellä säiliövärityksellä (valkoinen+kontrastiväri),
1973: CB125 K5 sai aiempaa matalamman mutta leveämmän, pisaramuotoisen pa-säilion. Perinteisen Honda-punaisen (kuva; tietokaatikon punainen CB125 K) lisäksi tarjolla oli metallihohto- ja candyvärejä. Kuriositeettina CB125 K toimi aihiona[4], kun Honda Motor Co. ryhtyi lisenssiä vielä lunastamatta (CB125-moottoripyörän pohjalta, aihion piirteistä päätellen[4] ) vuosina 1971-1973 rakentamaan kiertomäntä- l. Wankel-moottorilla varustetun mp-prototyypin. Koepyörästä on olemassa kuva, mutta niukalti julkista tietoa. Honda hylkäsi sittemmin Wankel-kokeensa.
1974 - 1976: CB125 K6/B6, jossa edessä mekaaninen levyjarru, pinnavanteet.
1977: CB125 T, jossa suuria uudistuksia; K6/B6-kehtorungon sijaan CB125T:n eli kansankielessä "Twinin" moottori oli kantava osa alta avoimessa rungossa; Ulkonäkö uudistui ajan muotivirtausten mukaiseksi (kuva; rujokuntoinen punaoranssi CB125 T), ja pakoputkien äänenvaimentajat osoittivat K6/B6:n vaakasuunnan sijaan ylöspäin; polttoainesäiliöstä tuli 12-litrainen. Moottorista poistui sähköstartti ja tehoa tuli 1 kW lisää, eli tehoksi tuli 12 kW. Tässä CB125T:n ensi versiossa oli vielä pinnavanteet, ja edessä mekaaninen levyjarru (myös T2-versiossa) takapyörän rumpujarrun parina.
1980 CB125 T2, minkä vanteiksi tulivat Hondan 1980-luvun vaihteessa monissa malleissa esitelemät, modulaariset Comstar-alumiinivanteet, sekä tärkeänä uudistuksena onnetonta 6V-valotehoa kohentanut 12V-sähköjärjestelmä. Comstar-vanteet toivat säästöjä valmistus-, huolto- ja korjauskustannuksissa pinnavanteisiin verrattuina, ne olivat myös edullisempia ja vähemmän valuvioile alttiita kuin valuvanteet, ja niistä oli sisärenkaattomilla renkailla varustettavia versioita: CB125 T2:ssa renkaat eivät vielä olleet TL-kelpoisia l. ne oli varustettava sisärenkailla.
1983: CB125 T Deluxe, arkikielessä "Teedee", ja samalla täydellinen uudistus: Rungosta tuli jäykempi kuin edeltäjistään, asiakkaiden "liian peltisinä" vieroksumat Comstar-vanteet vaihtuivat myöhemmissä vuosimalleissa takaisin perinteisiin valuvanteisiin, joissa tubeless-renkaat olivat mahdollisia (kuva; myöhempi CB 125 TDx valuvanteilla ja tubeless-renkailla). Ulkonäkö koki suuren uudistuksen; vanhempien mallien muodot kehittyivät kulmikkaammiksi ja kookkaammiksi (polttoainesäiliön tilavuus kasvoi kahdella litralla neljääntoista litraan). Etulyhty kasvoi kokoa ja muuttui suorakaiteen muotoiseksi. Myös moottori koki uudistuksia: vaihteet välitettiin uudestaan, polkukäynnistys poistui kokonaan ja tilalle tuli pelkkä sähköstartti. Teho kasvoi kolmeentoista kilowattiin pakoputkia yhdistävän väliputken ansiosta. Vuosina 1982-1988 eri teho- ja malliversioina (CB125 TDC/TDE/TDJ) valmistetun sukupolven myynti Suomessa päättyi vuoteen 1986, kun tehokkaat 2-tahtiset kilpailijat - esimerkiksi suurmenestyksen saavuttanut Yamahan vesijäähdytteinen 2-tahtinen RD125LC ja sen kilpailijat - syrjäyttivät tehokilpailussa altavastaajiksi jääneet nelitahtiset kevytmoottoripyörät, joten CB125-twinien pitkä sarja päättyi Deluxe-malliin.
Yleistä
CB-malli on perinteisesti ollut herrasmiespyörä. Nelitahtimoottori on rakenteellisesti alakynnessä kaksitahtimoottoriin verrattuna, koska se pitää työtahtien välillä lepotahdin: samankaltaisen suorituskyvyn saavuttaakseen nelitahtimoottori tarvitsee siksi kaksitahtista korkeampaa kierroslukua. Nimellistehon kierrosluku oli 125-kuutioisissa Honda-twineissä alkaen Benly CB92:stä jo 1950- ja 1960-luvun vaihteessa aluksi epäluuloja kestävyydestä herättävät[1], yli 10 000 k/min, ja myöhemmissä versioissa vieläkin korkeampi.
Tekniikka
Moottorina CB:ssä on ilmajäähdytteinen, 124-kuutioinen kaksisylinterinen rivimoottori, joka kehittää tehoja jopa 17,5 DIN hv / 11500 rpm.
↑ abD`Orleans, Paul: A Short History of Wankel Motorcycles (Laaja kuvallinen artikkeli eri mp-valmistajien Wankel-kokeiluista ja niiden tuloksista) The Vintagent. 3.11.2012. Motorcycle Arts Foundation. Viitattu 7.8.2021. (englanniksi)
.jpg)
