Herrasmies tarkoittaa nykyisin hieno- ja tahdikaskäytöksistä (usein myös hyvin pukeutunutta) miestä.[1] Herrasmiehen piirteitä ovat hienostuneet käytös-, seurustelu- ja pöytätavat, kohteliaisuus ja ylimyksellinen eleganssi.[2]
Alun perin käsite on sääty-yhteiskunnan aikainen nimitys ylimpien luokkien miehistä, 1600-luvulle saakka pelkästään aatelistoon kuuluvista. Myöhemmin sana laajeni tarkoittamaan myös korkeita virkamiehiä, puoliaatelisia, suurmaanomistajia ja porvareita. Molemmat sukupuolet käsittävä ilmaisu oli herrasväki.[2]
Muiden kielten herrasmiestä tarkoittava sana periytyy latinangentilis-sanasta, joka tarkoittaa sukuun (lat.gens) kuuluvaa. Sanalla on viitattu erityisesti hyvän perheen miespuoliseen jäseneen, jolla on suvun maine suojeltavanaan. Sana kehittyi myöhemmin synonyymiksi aatelille. Silti sillä saatettiin myös viitata papistoon ja varakkaisiin porvareihin.lähde?
↑Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
↑ abHalmesvirta, Anssi ym.: Historian sanakirja, s. 56. Jyväskylä: Gummerus, 1997. ISBN 978-951-20-5089-5