Herbert Spencer (27. huhtikuuta1820Derby, Englanti – 8. joulukuuta1903Brighton, Englanti) oli englantilainen filosofi ja sosiologi, joka oli uuden ajan kehitysfilosofian merkittävin teoreetikko. Spencer oli oman käsityksensä mukaan synteettinen filosofi, joka syntetisoi luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevat yleiset kehityslainalaisuudet, jotka olivat samat koko elollisessa luonnossa.
Spencer syntyi Britannian Derbyssä opettaja George Spencerin perheeseen.[1] Hänen isänsä oli uskonnollinen toisinajattelija, joka oli kuulunut metodistien ja kveekarien uskonsuuntiin ja joka luultavasti tartutti poikaan epäuskon kaikkia auktoriteetteja kohtaan. Isä johti Pestalozzin opin mukaista koulua ja toimi Derbyn tieteellisen seuran sihteerinä. Poika ei osallistunut säännölliseen kouluopetukseen vaan sai yksityisopetusta isältään ja sedältään. Myöskään yliopisto-opetusta Spencer ei saanut, vaan opiskeli itsekseen erityisesti luonnontieteitä.[2]Hän kuului aikansa ei-akateemisten ja itseoppineiden sosiologi-yhteiskuntafilosofien joukkoon.
Vuosina 1837–1841 Spencer toimi rautatieinsinöörinä ja sen jälkeen The Economist -lehden toimittajana. Kun hän peri setänsä varallisuuden vuonna 1853, hän paneutui kokonaan filosofiansa kehittämiseen. Hän julkaisi vuonna 1850 teoksen Social Statics, jossa hän kuvasi sosiaalisen kehityksen olevan yksilöllistymisen lisääntymistä. Nykyaikainen yhteiskunta perustuu sen mukaan työnjakoon. Vuonna 1855 Spencer sai valmiiksi ensimmäisen osan teoksesta Principles of Psychology. Vuonna 1860 hän aloitti kymmenosaiseksi suunnittelemansa teoksen A System of Synthetic Biology. Hän toteutti suunnitelmansa, ja kymmenes osa ilmestyi vuosina 1891–1893.[2]
1890-luku oli Spencerin elämässä lisääntyvän yksinäisyyden ja kyynisyyden leimaamaa. Hän ei koskaan avioitunut[3] ja valitti lakkaamatta kipujaan lääkäreille, jotka eivät osanneet antaa niille mitään selitystä. Samaan aikaan hänen poliittiset näkemyksensä kävivät konservatiivisiksi. Nuoruutensa teoksessa Social Statics hän oli uskonut demokratian kehitykseen ja naisten (ja lasten) äänioikeuteen sekä Britannian aristokraattien vallan murenemiseen. Poikkeuksena konservatiivisuuteen oli, että Spencer säilytti entiset anti-imperialistiset ja anti-militaristiset mielipiteensä, vaikka ne vähensivät hänen teostensa myyntiä. Konservatismi ilmenee Spencerin teoksessa The Man Versus the State (1884).[4]
Filosofia
Spencer oli aikanaan hyvin suosittu kirjailija. On laskettu, että hänen teoksiaan myytiin vuoteen 1913 mennessä 400 000 kappaletta, joka oli tuohon aikaan paljon. Hän pystyi elättämään itsensä kirjoituksillaan ja jopa palkkaamaan avustajia sekä julkaisemaan omaa kirjasarjaa Descriptive Sociology. Euroopassa Spencerin suosio alkoi 1800-luvun lopulla hiipua, mutta Yhdysvalloissa hän oli vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä merkittävä ajattelija.
Vuonna 1857 Spencer sai valmiiksi teoksen Progress : its Law and Cause. Siinä hän esitti kehitysajatuksensa, jonka hän oli saanut Virossa asuvalta baltiansaksalaiselta biologilta Karl Ernst von Baerilta. Baer oli esittänyt, että alkiossa oleva homogeeninen aine kehittyy monimuotoiseksi yksilöksi. Spencer lavensi tämän koskemaan myös ihmisen yhteiskuntaa ja muun muassa kosmologiaa. Tämä ajatus esitettiin yksi vuosi ennen kuin Charles Darwin toi julkisuuteen oman kehitysoppinsa.[2]
Spencer sai lisää vaikutteita Darwinin kehitysopista ja Auguste Comtenpositivismista ja muodosti oman yhtenäisen filosofis-tieteellisen järjestelmän, jota hän sovelsi myös yhteiskunnan tarkasteluun. Sekä luonnon että ihmisyhteiskuntien kehitystä ohjaavat Spencerin mukaan luonnonvalinta ja olemassaolon taistelu. Hän perustelikin tunnetuimmat yhteiskuntapoliittiset kannanottonsa aina kyvykkäimpien eloonjäännillä. Hänen ajatteluaan leimasi vahva valtion vastaisuus ja hän vastusti niin köyhäinapua kuin kunnallista viemäriverkostoakin, sillä nämä puuttuvat evoluution toimintaan.[2]
Spencer nojaa kehityksen periaatteeseen. Kaikki tapahtuminen on siirtymistä hajanaisista yhtenäisempiin kokonaisuuksiin, erikoistumista ja siirtymistä järjestyneempään ja määrätympään. Sosiaalinen evoluutio on Spencerille differentaation kautta toteutuvaa uudenlaista yhteenkuuluvuutta. Spencerin mukaan filosofian pitää koota kaikki ilmiöt joiksikin korkeammiksi ja yleisemmiksi näkökannoiksi. Hänen mielestään kaikki tieto on kuitenkin suhteellista ja se riippuu ihmisen tietokyvyn luonteesta.
↑ abcd”Spencer, Herbert”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6432. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9
↑Steven Shapin: Man with a plan (A lifelong hypochondriac, he had come for his health, to reinvigorate his “greatly disordered nervous system,” and he withstood all inducements to what he called “social excitement.”) The New Yorker. 13.8.2007. Web Archive. Arkistoitu 30.4.2015. Viitattu 29.8.2020. (englanniksi)
↑Duncan, David. Life and Letters of Herbert Spencer, s. 464. Teoksen verkkoversio. Viitattu 29.8.2020.
