Henrik X:n isä oli Baijerin herttua Henrik IX Musta.[2] Hän tuli isänsä seuraajaksi vuonna 1126 ja nai seuraavana vuonna Gertrud Saksilaisen, jonka isä oli Saksan kuningas ja myöhempi keisari Lothar III. Henrik X liittyi pian sotaan Lotharin kilpailijoita, Hohenstaufenin hallitsijasukua vastaan. Italiaankin laajentunut sota jatkui vuoteen 1135 ja Henrik oli siinä yksi Lotharin tärkeimpiä komentajia.[1][2]
Lotharin kuoltua vuonna 1137 ilman poikaa Henrik peri häneltä avioliittonsa kautta Saksin herttuan arvon, mikä teki hänestä Saksan mahtavimman ruhtinaan. Hän oli ehdolla myös uudeksi Saksan kuninkaaksi, mutta hänen valtansa rajoittamiseksi ruhtinaat valitsivatkin Hohenstaufen-sukuisen Konrad III:n. Konrad kieltäytyi tunnustamasta Henrikin oikeutta Saksiin sillä verukkeella, ettei sama henkilö olisi saanut hallita kahta herttuakuntaa. Kiistan seurauksena Henrikille langetettiin heinäkuussa 1138 valtakunnankirous ja hänet karkotettiin sekä Saksista että Baijerista. Tästä sai alkunsa yli sata vuotta jatkunut sota Welfien ja Hohenstaufeneiden välillä.[1][2] Henrik onnistui vuonna 1139 valloittamaan armeijoineen takaisin osan Saksista ja valmisteli Quedlinburgissa sotaretken jatkamista Baijeriin, kun hän äkisti kuoli.[1] Seuraajaksi tuli hänen poikansa Henrik Leijona, joka sai lopulta takaisin Saksin vuonna 1142 ja Baijerin vuonna 1156.[2]
Lähteet
↑ abcdHenry X(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.9.2017.
