Helsingfors Segelsällskap r.f. (HSS) on Helsingin toiseksi vanhin ja Suomen neljänneksi suurin pursiseura. Seura perustettiin vuonna 1893. Sen kotisatama on MerisatamanLiuskasaari. HSS:llä on 20 venepaikan täyden palvelun vierassatama.[1]
Muut Merisatamassa toimivat pursiseurat ovat Suomalainen Pursiseura, Merisataman venekerho ja sataman itäpuolella Merenkävijät. HSS:n virallinen kieli on ruotsi.
Vuonna 2014 seuralla oli 1 350 jäsentä ja rekisterissään 350 venettä, joista noin 90 prosenttia oli purjeveneitä. HSS on sekä kilpa- että matkapurjehduksen seura, jolla on pitkät ja syvät purjehdusperinteet. Seura on kasvanut voimakkaasti vuosina 2005–2013. Jäsenistö on lisääntynyt yli kolmanneksella. Pääasialliset syyt kasvuun ovat olleet junioritoiminnan nopea kasvu, valmennetun aikuispurjehduksen sekä klassikkotoiminnan kasvu. Seuran kommodorina toimii vuodesta 2018 alkaen Mikael Stelander.
Seuran HSS III -lautta kulkee noin viiden minuutin matkan Liuskasaarelle Helsingin Merisatamasta semaforia nostamalla.[2] HSS:n ravintolassa HSS Paviljongissa (Arkistoitu – Internet Archive) on yksi Helsingin hienoimmista merinäköaloista.[3]
HSS on aktiivinen junioriseura jolla on pitkät perinteet 5- ja 15-ikäväisten lasten purjehdusvalmennuksessa[4]. Seuralla on laaja Optimistijolla-laivue. HSS valittiin Vuoden Seuraksi vuonna 2013 juniorivalmennuksensa ansiosta..[5] Sitä ennen on Suomen Optimistijollaliitto valinnut HSS:n vuonna 2011 Vuoden junioriseuraksi. HSS dominoi vuonna 2011-2013 Suomen Optimisti-ranking huippua. Moni valituista MM-edustajasta ja EM-edustajista ovat viime vuosina tulleet HSS:stä. Seura valittiin Nuori SuomenSinetti-seuraksi alkuvuodesta 2013.[6]
Pohjoismaiden suurin klassikkolaivue
Seura tunnetaan nykyään erityisesti suuresta klassisten veneiden, erityisesti ns. metri-veneiden eli (8mR, 6mR, 5.5m ja 5m -veneiden) sekä saaristoristeilijöiden laivueesta. Kaikista Suomessa purjehtivista metriveneistä ja saaristoristeilijöistä HSS:n rekisterissä on noin kolmannes. Muita hyvin edustettuja klassisia köliveneluokkia ovat Kansanvene ja Louhi. Yhteensä HSS:n venerekisterissä on noin 50 klassista purjevenettä, mikä tekee seurasta Pohjoismaiden suurimman klassikkoseuran. Veneet ovat hyvin näkyvillä seuran klassikko- eli B-laiturilla.
Olympiavalmennusta Audi HSS Match Race Centerissä
Vuonna 2009 HSS perusti Audi HSS Match Race Centerin yhdessä Georg Tallbergin kanssa. Harjoituskeskuksen tavoitteena oli valmentaa huippupurjehdukseen tähtääviä naistiimejä ja varta vasten valmentaa nuoria naispurjehtijoita Lontoon kesäolympialaisiin 2012. Olympiavalmennus tapahtui Elliott 6m -veneillä, joita keskuksessa on kuusi kappaletta. Elliott 6 -veneet valittiin vuonna 2008 olympialuokaksi naisten match racingiin Lontoon olympialaisiin. Olympialaisissa veneluokat ovat vaihtuneet tasaisesti purjehduspoliittisten syiden ja purjehdusteknologian kehittymisen myötä. Riossa vuonna 2016 Elliott 6 -veneet eivät enää ole olympialuokkana. Audi HSS Match Race Centerissä harjoitelleista Suomen huippu-urheilijoista tunnetuimmat ovat Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff, jotka voittivat pronssimitalin Lontoossa 2012.
Suomen suurin purjehduksen aikuiskoulutuskeskus kaiken tasoisille HSS Sailing & Windsurfing Centerissä
Vuodesta 2009 seurassa on tominut aikuisten koulutuskeskus jossa eri purjehduskokemuksella varustetut aikuiset saavat valmennusta, HSS Sailing & Windsurfing Centerissä.[7] Keskuksella on käytössä Elliott-veneiden lisäksi Laser 16-kolmen purjehdittavia jollia, 6 kappaletta 606 -köliveneitä. Seuralla on myös kaksi entistä America's CupSM 40-match race harjoitusvenettä. Veneet ostettiin ruotsalaiselta vuosien 2003 ja 2007 Americas Cup haastajatiimiltä Victory Challenge vuonna 2011. Veneitä purjehditaan viiden hengen miehistöillä. Keskuksessa harjoittelee jäsenmaksua vastaan noin 130 purjehtijaa. Keskus keskittyi ennen Match Racen -kilpailuihin mutta painotus on nykyään fleet race -tyyppisessä kisaamisessa.
Merisatama kotisatamana, saaristotukikohtina Andö ja Getören
Merisatamassa sijaitseva Liuskasaari on ollut HSS:n kotisatama vuodesta 1896 jolloin seura sai vuokrata saaren Helsingin kaupungilta. Sitä ennen seuran kerhohuoneena oli toiminut mantereen puoleinen pienehkö kalastajamaja. Ensimmäinen paviljonki rakennettiin kolmen vuoden kuluttua 1899. Paviljonkia laajennettiin vuonna 1909. Vuonna 1929 saareen nousi uusi paviljonki komeine torneineen. Heinäkuussa 1946 klubirakennus paloi, ja Runar Finnilä suunnitteli uuden kerhorakennuksen joka valmistui kesäkuussa 1949. Rakentamisen aikana Finnilä valittiin seuran kommodoriksi. Kerhorakennuksessa sijaitsee paviljonkimainen Ravintola HSS. Ravintosalin koristeena on Michael Schilkinin ja Björn Landströmin lasi-, keramiikka- ja seinämaalauksia.[8] Vuonna 1967 seura hankki omistukseensa Inkoon saaristosta Andön saaren jäsentensä matkapurjehdus-tukikohdaksi ja 1977 PorvoonOnaksen saaristosta Getörenin.[9]
Merkittävä klassisten veneiden laivue
1990-luvulla vauhtiin päässyt klassisten puuveneiden uusi nousu on näkynyt HSS:ssä erityisesti 5m-veneiden 6mR, 8mR veneiden sekä Saaristoristeilijöiden määrän kasvuna seurassa. Vuoden 2022 alussa seurassa oli 50 klassikkovenettä satamassaan. HSS:llä on kansainvälisesti suuret klassikkolaivueet ja sekä seuran 5m, 6mR ja 8mR-laivue ovat kansainvälisestikin merkittävän kokoisia. Seurassa on myös 5.5m, Kansanvene, Louhi, Hai ja Saaristoristeilijä -luokkien veneitä. Seurassa on myös Utö-kryssareita, Itämeren kaseja ja Itämeren kutosia. Moderneista klassikoista esim. H-vene- ja Albin Express-laivueet ovat jälleen kasvussa. Modernien klassikkojen aatelin kuuluvien 1960- ja 1970-luvuilla Sparkman&Stephensin suunnittelemien ja Nautorin Swan veneiden sekä muiden telakoiden rakentamien pienempien S&S-veneiden määrä ovat myös pursiseurassa kasvussa.[10] Seuran klassikkotoiminta [11] tapahtuu HSS: klassikkokomitean puitteissa. Klassikkotoimikunta järjestää mm. "Sampanjaregatan" elokuussa. Kilpailuun on vuosien varrella osallistunut veneitä mm. Ruotsista, Saksasta, Englannista, Venäjältä ja Yhdysvalloista.
Seura järjesti kesällä 2013 8mR-veneiden maailmanmestaruuskilpailut.[12][13]
Historia
Helsingfors Segelsällskap perustettiin vuonna 1893 toiseksi, Helsingin ruotsinkielisen nopeasti kasvavan keskiluokan pursiseuraksi. Vuonna 1861 perustettu NJK oli perinteinen herrasväenseura joka valitsi jäsenensä tarkasti Helsingin silloisten varakkaimpien ja vallakkaimpien keskuudesta.
Hufvudstadsbladetissa etsi syyskuun alussa 1892, otsikolla "Seglare Ohoj!" jäseniä uuteen seuraan. Syntymäpäiväksi kuitenkin lasketaan vasta 7. tammikuuta 1893, koska tuona päivänä kuvernööri vahvisti seuralle säännöt. Ensimmäiset kommodorit Alvar Verving ja Anton Moberg olivat molemmat aktiivisia myös NJK:ssa, joten myös NJK:n suhtautuminen tavallisen kansan tulokasseuraan oli suopea.
Ensimmäisenä toimintavuonna Helsingfors Segelsällskapilla oli 65 jäsentä ja rekisterissään 19 purjevenettä. Naisia ei mukana vielä ollut – ensimmäiset liittyivät seuraan 1897. Seura järjesti ensimmäisenä kesänään neljä purjehduskilpailua, ja seuraavana vuonna osallistui myös NJK:n kisoihin 12 venekunnan voimin. Alkuaikojen nimekkäitä veneitä olivat Karl NordbladininEllida, V. Lindholmin Uno sekä Gunnar HjeltinBisquit. Junioritoimikunta alkoi vuonna 1932, jolloin seura hankki kolme sulka-venettä alle 18-vuotiaille purjehtijoille.
Suojeluskuntia perustamassa
Kesällä 1917 joukko keski-ikäisiä urheilua harrastavia miehiä Helsingfors Segelsällskapista perusti Oldboys Clubben:n ”herättämään ja ylläpitämään kehon fyysistä kuntoa ja järjestämään jäsenilleen mahdollisuus osallistua voimistelu- ja muihin urheiluharjoituksiin yhteisessä ja järkevässä johdossa”. Aoitteen teki ehdotti seuran puheenjohtaja, kauppaneuvosArthur Ivar Lindfors, kun Suomessa kehitys oli johtamassa sisällissotaan ja kun suojeluskuntien perustaminen oli Helsingissä alkanut. Perustavassa kokouksessa 4. joulukuuta 1917 oli 360 miestä, minkä vuoksi päätettiin perustaa pataljoona, minkä laajennettiin rykmentiksi, Oldboys-Regementet:ksi jäsenmäärän kasvattua tuhanteen. Helsingin suojeluskunnan perustava kokous oli 10. marraskuuta 1917, mutta jo tätä ennen 23. lokakuuta opiskelijat olivat perustaneet suojeluskunnakseen Koululaispataljoonan. [14]
Helsingin suojeluskuntaan perustettiin ensin ensimmäinen rykmentti, mitä myöhemmin alettiin kutsua Siniseksi rykmentiksi, Marraskuussa perustettiin seitsemän erillisyksikköä, minkä jälkeen joulukuussa alettiin koota toista rykmenttiä, mitä alettiin kutsua Valkoiseksi rykmentiksi sekä kolmatta rykmenttiä, mitä kutsuttiin Keltaiseksi rykmentiksi. Oldboys-rykmentistä tuli aikaan Helsingin suojeluskunnanjoukko-osasto, Helsingin Suojeluskunnan Ikämiespataljoona. [14]
Pienten kilpaveneiden seura
HSS oli perinteisesti ollut pienten köliveneiden johtava kilpapurjehdusseura Suomessa. Suurin veneluokka HSS:llä oli monen vuosikymmenen ajan, aina 1960-luvun loppuun saakka, seuran aloitteesta kehitetty Hai-vene. Seuran piirissä syntynyt seuran silloisen urheilukommodorin Hans Groopin suunnittelema H-veneen joka teki läpimurtonsa 1960- ja 1970-luvun taitettaessa ja syrjäytti vanhat puuveneluokat.[15] Seurassa on viime vuosina panostettu juniori- ja nuorisotoimintaan sekä aikuisten purjehduskoulutukseen.
Helsingfors Segelsällskap on ennen kaikkea ollut pienten, edullisten kilpapurjehdusta aktiivisesti harrastavien köliveneiden seura. Seura tuki pienten saaristoristeilijöiden erityisesti 22,2-luokan kehitystä 1910- ja 20-luvuilla lahjoittamalla luokkaa varten pokaaleja ja kilpailemalla niistä innokkaasti.
Pienten, edullisten veneiden saralla HSS:n jäsenistä suurin vaikutus on ollut Hans Groopilla. Hän suunnitteli ja rakensi 1968 seuran tukemana H-veneen, josta tuli Suomen suurin yksityyppiköliveneluokka ja kansainvälisestikin hyvin suosittu kilpaveneluokka. H-veneitä on Suomessa rakennettu kaikkeaan 950 kappaletta ja kansainvälisesti noin 5000 kappaletta.
HSS:n merkitys kilpapurjehdusseurana väheni 1990- ja 2000-luvulla merkittävästi Suomessa muuten paitsi klassikkoveneiden osalta. Sekä jollapurjehduksessa että avomerikilpapurjehduksessa HSS:n merkitys on ollut vähäinen. Viime vuosienmilloin? satsaus varsinkin aktiiviseen junioritoimintaan ja nuorten aikuisten match race -purjehdukseen on tuonut HSS:n takaisin kilparadoille. Seuran ensimmäinen parinkymmenen juniorin joukko siirtyi kesällä 2012 29er-veneisiin. HSS:n juniorit ovat pärjänneet sekä kansallisissa että kansainvälisissä kilpailuissa erittäin hyvin kausina 2011–2012.
Jussi Paavonseppä kipparoi Spirit of Helsinki nimisellä Swan 651- veneellä (entinen Fazer Finland) 2023-2024 Ocean Globe Race-kilpailussa voittaen luokkansa ja sijoittuen kokonaiskilpailussa toiseksi. Miehistössä oli suuri määrä seuran jäseniä. Seuralle kilpailu oli historiallinen kun kaksi venettä purjehti HSS:n lipun alla.
Georg Tallberg, Tallbergin NJK-läiseen purjehtijasuvun jäsen ja pronssimitalivoittaja purjehduksessa Moskovan Olympialaisissa 1980, liittyi HSS:ään ja perusti AUDI HSS Match Race keskuksen 2009. Keskus toimi harjoituspaikkana Team Silja Lehtinelle.
Tapio Lehtinen osallistui 2018, 2022 Golden Globe Race ja vuonna 2023 Ocean Globe Race maailmanympäripurjehduskilpailuihin. Vuosituhannen alussa Lehtinen vauhditti junioritoimintaa, ei vain HSS:llä, vaan monessa muussa pursiseurassa hankkimalla 300 optimistjollaa Suomeen vuosina 2007–2009. HSS:stä tuli pitkälti Lehtisen ansiosta Suomen johtavia junioriseuroja.
Jan Thorström ja Matias Niemeläinen kuuluivat pitkään 49er-luokan kansallisen huippuun ja olivat pitkään hyvin sijoittuneita kansainvälisessä rankingissä.
Jouni Kokko Pitkäaikainen E-jolla-tähti jolla oli useita SM-mitaleita ja ranking-huippusijoja aina junioriajoista 1984 lähtien. Kokko on myös toiminut E-jollaliiton puheenjohtajana.
Matti Rouhiainen on HSS:n menestyksellisin kilpapurjehtija viimeisten neljän vuosikymmenen ajalta. Hän on voittanut useamman H-vene-mestaruuden kuin kukaan muu, eli seitsemän kappaletta.[17] Hän on myös kipparoinut 5.5mPatricia of Finland –venettä jolla Suomi oli haastajana luokan arvostetuimmassa Kultapokaali-kilpailussa. Rouhiainen saavutti finaalipaikan ja päätyi toiseksi samanaikaisissa MM-kisoissa. Rouhiainen toimii nykyään purjemaakarina.
Max Petrelius, oli yksi Suomen menestyneimmistä avomeri-purjehtijoista. Toimi myös venesuunnittelijana.
Veikko Enberg kippari ja innokas H-vene-purjehtija. Kaksi H-vene luokkamestaruutta. Kilpaillut menestyksellisesti myös Hai-vene- ja Kansanvene-luokissa. Aktiivinen sekä kansallisessa että kansainvälisessä liitossa.
Hans Groop – HSS:n ja Suomen kansainvälisesti tunnetuin venesuunnittelija jonka tuhansista luomuksista tunnetuin on H-vene. Lisäksi Groop on menestyvä kilpapurjehtija mm. H-vene- ja kansanveneluokissa.
Christer Granfelt: Christer Granfeldt oli menestynein Granfeldtin purjehtijasisaruksista (Christer, Carl-Olof ja Margareta). Granfeldt voitti vuosien varrella useita kärkisijoja Vikla- ja Finnjolla-luokissa. Hän osallistui mm. 8mRTurid-projektiin jolla sai kolmannen sijan kasien maailmanmestaruuskisoissa Sandhamnissa 1975. Granfeldt oli HSS:n kommodori kymmenen vuoden ajan.
Arthur E. Nikander menestyi kansainvälisesti Nica-kutosella ennen toista maailmansotaa. Rakennutti ja omisti useita veneitä joita muut HSS:läiset usein purjehtivat. Rakennutti kasinVågspel HSS:n 50-vuotisjuhliin keskellä sotaa 1943.
Emil Wegelius oli johtava purjehtija ja venesuunnittelija edellisen vuosisadan taitteessa.
Valter Lindholm purjehti pientä Uno-venettä ja oli seuran menestynein purjehtija HSS:n ensimmäisinä vuosina. Uno Cup purjehditaan edelleen joka syksy HSS:llä.