Heinrich Maximilian Friedrich Helmut Sick (10. tammikuuta 1910 Leipzig – 5. maaliskuuta 1991 Rio de Janeiro) oli saksalais-brasilialainen lintutieteilijä.

Sick opiskeli ornitologiaa Berliinissä Erwin Stresemannin johdolla vuodesta 1936 alkaen. Hänen väitöskirjansa (Studie zur funktionalen Morphologie über die Feinstruktur von Federn 1937) käsitteli höyhenen rakennetta. Sick sai assistentin paikan Berliinin eläintieteellisen museon lintutieteen osastolla, mutta pian hänet määrättiin Brasiliaan suuntautuneelle tutkimusretkelle vuonna 1939. Brasilian liityttyä toiseen maailmansotaan Saksan rinnalla vuonna 1942 Sick pidätettiin ja hän vietti vankilassa kolme vuotta, vapautuen 1945. Häi jäi kuitenkin asumaan Brasiliaan ja sai maan kansalaisuuden 1952. Hän liittyi American Ornithologists' Unionin (AOU) jäseneksi 1947 ja hänet valittiin seuran kunniajäseneksi 1983.

Sick oli Fundaçao Brasil Centralin (FBC) toimihenkilö 1946–1959. Vuonna 1960 Sick siirtyi Museu Nacional de Historia Naturalin leipiin Rion Quinta da Boa Vistaan. Hän toimi museon lintuosaston johtajana jäädessään eläkkeelle 1981.

Sick teki useita tutkimusmatkoja keskiseen Brasiliaan ja julkaisi yli 200 tieteellistä artikkelia sekä kirjoitti useita kirjoja. Hän nimesi ja kuvaili muutamia uusia lintulajeja, kuten brasiliantapakulon (Scytalopus novacapitalis), kultakruunutanssijan (Lepidothrix vilasboasi), isosukastapakulon (Merulaxis stresemanni) ja brasilianvirtaorneeron (Cinclodes pabsti).^[1]

• Tukaní - Unter Tieren und Indianern Zentralbrasiliens bei der ersten Durchquerung von SO nach NW. Paul Parey Verlag. (1957)
• Studies of birds and mammals of South America, John Murray in association with The Tryon Gallery. (1967) ISBN 09-021-8911-5
• Ornitologia Brasileira, Uma Introducao. Linha Grafica Editora. (1984) ISBN 85-230-0087-9

• Muistokirjoitus (The Auk) (Arkistoitu – Internet Archive)