Heinrich von Geymüller

Heinrich von Geymüller

Heinrich (Henry, Henri) von Geymüller, s. Falkner, (12. toukokuuta 1839 Wien, Itävalta – 19. joulukuuta 1909 Baden-Baden, Saksa[1]) oli sveitsiläinen arkkitehti ja taidehistorioitsija, arkkitehtuurihistorioitsija ja arkkitehtuurimuistomerkkien entistämisen asiantuntija. Hän valmistui ensin insinööriksi Lausannessa mutta opiskeli sittemmin arkkitehtuuria Berliinissä ja Italiassa. Hän asui ensin Pariisissa, mistä hän siirtyi Baden-Badeniin 1894.[2][3]

Sukunimi Geymüller on peräisin adoptioperheeltä.[3]

Kirjallinen tuotanto

  • Les projets primitifs pour la basilique de Saint-Pierre à Roine (1875–1880)
  • Raffaello Sanzio studiato come architetto (1884)
  • Les Du Cerceau, leur vie et leurs oeuvres (1887)
  • Die Baukunst der Renaissance in Frankreich (1898–1901)
  • Die Architektur der Renaissance in Toscana, ensin yhdessä Carl Martin von Stegmannin kanssa mutta jatkoi yksin vuodesta 1901 Stegmannin kuoleman jälkeen.

Lähteet

  1. ↑ Heinrich von Geymüller, RKD. Päivitetty 18.11.2021. Viitattu 3.1.2012
  2. ↑ Geymüller, Heinrich von, Tietosanakirja. Osa 11. Täydennysosa. Palsta 310. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922
  3. ↑ a b Paul Bissegger, Heinrich de Geymüller Historisches Lexikon der Schweiz 24.1.2018. Viitattu 3.1.2023 (saksaksi, ranskaksi, italiaksi)

Aiheesta muualla

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.