Harmaatuulihaukka

Harmaatuulihaukka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Jalohaukkalinnut Falconiformes
Heimo: Jalohaukat Falconidae
Suku: Jalohaukat Falco
Laji: ardosiaceus
Kaksiosainen nimi

Falco ardosiaceus
Vieillot, 1823

Katso myös

  Harmaatuulihaukka Wikispeciesissä
  Harmaatuulihaukka Commonsissa

Harmaatuulihaukka (Falco ardosiaceus) on afrikkalainen jalohaukka.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 30–33 cm ja paino 205–255 g (koiras) ja 240–300 g (naaras). Harmaatuulihaukan höyhenpuku on kokonaan liuskeenharmaa ja sen silmät, nokka, vahanahka ja koivet ovat keltaiset. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuoren linnun puvussa on ruskehtava sävy.

Esiintyminen

Harmaatuulihaukka elää Afrikassa Sahelin alueella, Senegalista lännessä Etiopiaan ja Eritreaan idässä, ja aina Namibian ja Zambian pohjoisosiin asti. Lajin elinympäristön ala on noin 12 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaatio on kooltaan 100 000–1 000 000 yksilöä. Se on enimmäkseen paikkalintu, mutta osa Länsi-Afrikan kannasta suorittaa ajoittain vaelluksia.

Elinympäristö

Harmaatuulihaukka asuu metsissä, puustoisilla ruohomailla ja savanneilla, usein aukeiden tai kulottuneiden alueiden reunoilla.

Lisääntyminen

Pesä on puunkolossa tai jonkun muun linnun vanhassa risupesässä, usein vasarapäähaikaran (Scopus umbretta) pesässä, josta se voi häätää haikaran pois kesken sen pesinnän. Naaras munii 2–5 munaa, joita haudotaan 26–31 päivää. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä kuukauden ikäisinä.

Ravinto

Lajin pääravintoa ovat isokokoiset hyönteiset sekä pienet liskot, pikkujyrsijät, linnut, lepakot ja madot. Se on petolinnuksi siitä erikoinen, että sille kelpaavat myös öljypalmun (Elaeis) siemenet.

Lähteet

Viitteet

  1. BirdLife International: Falco ardosiaceus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)