Jonas pettyi juutalaisena siihen, että Heidegger liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen. Hän muutti itse Englantiin vuonna 1933 ja Palestiinaan vuonna 1934. Vuonna 1940 hän palasi Eurooppaan ja liittyyi Britannian armeijaan, joka kokosi saksanjuutalaista erikoisosastoa taistelemaan Hitleriä vastaan. Aluksi hänet lähetettiin Italiaan, myöhemmin hän pääsi takaisin Saksaan, johon oli luvannut palata vain voittoisan armeijan sotilaana.
Jonasin teokset keskittyvät teknologian luomiin yhteiskunnallisiin ja eettisiin ongelmiin. Jonas katsoi, että ihmiskunnan selviytyminen riippuu kyvystämme huolehtia planeetastamme ja sen tulevaisuudesta. Hän muotoili uudenlaisen moraalin ylimmän periaatteen: ”toimi niin, että tekojesi seuraukset ovat yhteensopivia aidon ihmiselämän jatkuvuuden kanssa”. Jonasilla onkin ollut vaikutusta muun muassa ympäristö- ja bioetiikkaan.
Jonas tunnetaan yhtä lailla myös siitä, että hän kirjoitti paljon gnostilaisuudesta. Hän tulkitsi tätä uskontoa eksistentialistisen filosofian näkökulmasta. Jonas oli ensimmäinen joka kirjoitti antiikin aikaisen gnostilaisuuden yksityiskohtaisen historian.
Macht oder Ohnmacht der Subjektivität? – Das Leib-Seele-Problem im Vorfeld des Prinzips Verantwortung (1987)
Organismus und Freiheit – Ansätze zu einer philosophischen Biologie (1973)
Das Prinzip Verantwortung – Versuch einer Ethik für die technologische Zivilisation (1984)
Technik, Medizin und Ethik – Zur Praxis des Prinzips Verantwortung (1987)
Der Gottesbegriff nach Auschwitz: eine jüdische Stimme (1987)
Macht oder Ohnmacht der Subjektivität? – Das Leib-Seele-Problem im Vorfeld des Prinzips Verantwortung (1987)
Philosophische Untersuchungen und metaphysische Vermutungen (1994)
Erinnerungen (2003)
Kirjallisuutta
Harms, Klaus: Hannah Arendt und Hans Jonas. Grundlagen einer philosophischen Theologie der Weltverantwortung. Berlin: WiKu-Verlag, 2003. ISBN 3-936749-84-1
