Taistelun Britanniasta aikana Marseille palveli Jagdgeschwader 52:ssa, jossa hän saavutti seitsemän pudotusta Messerschmitt Bf 109 E -hävittäjällään. Rangaistuksena niskoittelusta (huhujen mukaankenen mukaan?yhdysvaltalaisenjazzmusiikin kuuntelun ja vilkkaan ”yöelämän” vuoksi) hänet siirrettiin Jagdgeschwader 27:ään, joka pian siirtyi Pohjois-Afrikkaan.
Taistelu Afrikassa
Siirron jälkeen Marseille sai kaksi pudotusta, ennen kuin Vapaan Ranskan lentäjä ampui hänet alas Hawker Hurricanellaan. Marseillen rykmentinkomentaja Eduard Neumann huomasi nuoren lentäjän potentiaalin ja kannusti häntä kehittämään kykyjään. Tähän mennessä Marseillelta oli romuttunut neljä konetta, mukaan lukien hänen Afrikan siirtolennolla käyttämänsä Bf 109 E/Trop.
Yksikkö kierrätettiin takaisin Saksaan vuodenvaihteessa 1941–1942, ja sen koneet vaihdettiin Bf 109 F-4/Trop-malliin ennen paluuta Pohjois-Afrikkaan.
Kuolema
Marseille kuoli lento-onnettomuudessa Pohjois-Afrikassa syksyllä 1942. Hänen Messerschmitt Bf 109 G-2 -hävittäjänsä moottori alkoi savuttaa pahasti, mutta hänen toverinsa kannustivat häntä jatkamaan omalle rintamalinjalle, jotta hän voisi hypätä laskuvarjolla saksalaisten alueelle. Kun Marseille pääsi rintamalinjan yli hän yritti pelastautua, mutta hypätessään koneestaan hän osui sen pyrstöön ennen kuin sai avatuksi laskuvarjon, ja hän putosi tajuttomana maahan. Hänen toverinsa päättivät, että Marseillen hautakiveen kirjoitetaan vain yksi sana, voittamaton.lähde?
Arviointeja
Adolf Galland piti Marseillea sodan parhaana ässänä, koska hän saavutti voittonsa hyvin koulutettuja ja varustettuja brittilentäjiä vastaan siinä, missä useimmat muut saksalaisässät tekivät näin huonosti koulutetuiksi ja varustelluiksi väitetyistä neuvostolentäjistä.lähde? Myös Günther Rall mainitsi elämäkertateoksessaan pitävänsä Marseillea taiturimaisena lentäjänä ja jopa parempana ampujana kuin 352 ilmavoiton ässää Erich Hartmannia, jonka menestys itärintamalla perustui enemmänkin väijytystaktiikaan ja taisteluhermojen hallintaan.
Jagdgeschwader 52:n ässä ja myöhempi Bundeswehrin kenraali Johannes Steinhoff kuvailee haastattelussaan entistä sodanaikaista alaistaan Marseillea täydelliseksi ”playboyksi, jota kiinnostivat taistelua enemmän kaupunkien yöelämä ja kauniit tytöt.” Steinhoff sanoo Marseillen olleen silti älykäs, nopea ja aggressiivinen taistelija. Steinhoffin mukaan Marseillen puute oli se, ettei hän ollut ”joukkuepelaaja”, eivätkä muut Jagdgeschwader 52:n lentäjät halunneet häntä siipimiehekseen.[2]
Nimikkokoneet
Marseille lensi neljällä eri Bf 109 F-4/Trop-nimikkokoneella:
Werk Nummer 8693, 50. ilmavoitto 23. helmikuuta 1942.
Werk Nummer 10056, 58 ilmavoittomerkkiä peräsimessä.
Werk Nummer 10137, johon oli maalattu laakeriseppeleen ympäröimä numero ”70” ja 31 ilmavoittomerkkiä peräsimessä.
Werk Nummer 8673, jonka tunnusnumero oli mustalla reunustettu keltainen 14 ja laakeriseppeleen ympäröimä numero ”100”, sekä 51 ilmavoittomerkkiä.
Saavutuksia
Hän lensi 388 taistelulentoa
Kuuluisimmassa ilmataistelussaan 6. kesäkuuta 1942, hän hyökkäsi yksin kuuttatoista Curtiss P-40-hävittäjää vastaan, ja ampui kuusi niistä alas 11 minuutissa.
Hän saavutti kahdeksan ilmavoittoa kymmenessä minuutissa, 17 yhdessä päivässä, 54 yhdessä kuukaudessa.
Hän käytti keskimäärin 15 ammusta yhtä ilmavoittoa kohti.
Marseille palkittiin rautaristin ritariristillä tammenlehvillä, miekoilla ja timanteilla, Saksan korkeimmalla kunniamerkillä joita myönnettiin sodan aikana vain 27, joista kymmenen lentäjille.
Hänelle myönnettiin Italian kultainen urhoollisuusmitali toisena kahdesta saksalaisesta.
Hän oli Luftwaffen nuorin kapteeni.
Lähteet
John Killen: Luftwaffe. WSOY, 1969.
Spick Mike: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Koala-kustannus, 1999. ISBN 952-5186-07-5
