Hannu Riikonen (taiteilija)

Hannu Riikonen
Henkilötiedot
Syntynyt13. joulukuuta 1945 (ikä 79)
Korpilahti
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala maalaustaide
kuvanveisto
installaatio
Kuuluisimpia töitä Juice

Hannu Riikonen (s. 13. joulukuuta 1945 Korpilahti) on suomalainen kuvanveistäjä[1] ja taidemaalari. Riikosen naivistis-realistiset ja usein myös humoristiset teokset kuvaavat runsasmuotoisia ihmishahmoja ja eläimiä eri tilanteissa.[2] Viimeaikaisissa teoksissa Riikosen ilmaisu on ollut pelkistetympää ja abstraktimpaa.[3][2]

Riikonen tunnetaan muun muassa Juice-veistoksesta, joka oli esillä Tampereen rautatieasemaa vastapäätä Aula-baarissa.[4] Teosten materiaaleina on maalattu kipsi, puu ja kevytmuovit. Hän käyttää tekniikkaa, jossa puu ja solumuovi päällystetään kankaalla sekä viimeistellään akryyliväreillä ja lakalla.[5][6]

Taiteilijanura

Kuvanvalmistusta ammattioppilaitoksessa opettanut Riikonen on taiteilijana itseoppinut.[7] Runsaasti näyttelyitä pitäneen Riikosen töitä oli ensi kerran esillä Nuorten näyttelyssä 1970.[2] Hän liittyi 1972 Taidemaalariliittoon ja muutti 1973 Kuopioon ja 1975 Tampereelle. Riikonen alkoi 1976 tehdä myös kipsiveistoksia ja liittyi samana vuonna Tampereen Taiteilijaseuraan.[8]

Riikonen liittyi vuonna 1982 Suomen Kuvanveistäjäliittoon ja alkoi 1984 tehdä maalattuja puu- ja sekatekniikkaveistoksia sekä reliefejä. Riikonen kokeili 1980-luvulla myös video- ja tietokonetaidetta. Hän siirtyi 1990 myös veistosinstallaatioihin. Riikosen taidetta ollut esillä muun muassa Itäkeskuksen metroasemassa Helsingin juhlaviikkojen aikana 1987, Mäntän kuvataideviikoilla 1995 ja 2001 sekä kansainvälisessä kutsunäyttelyssä Pärnussa.[8] Yksityisnäyttelyitä on ollut muun muassa Galleria Sculptorissa, Mikkelin, Oulun, Keravan ja Hämeenlinnan taidemuseoissa[9] sekä BELA Biennalissa Portugalissa 2012.

Tyyli

Riikonen aloitti dada- ja poptaide-vaikutteisilla esinekollaaseilla 1970-luvulla.[2] Riikosen tyyliä luonnehditaan usein naivismiksi, mutta hän soveltaa tyyliä varsin väljästi.[10] Mukana on muun muassa kitsch-sävytteistä banaaliutta[11] sekä satiirista kyynisyyttä.[3]

Esittävät teokset käsittelevät usein yhteiskunnallisia teemoja pienen ihmisen näkökulmasta[7] ja muun muassa suomalaisuuden olemusta.[2] Ihmishahmot ovat enemmän tyyppejä kuin persoonia. Kansanominaisuuksiin viittaavat hahmot muistuttavat toisinaan myös ITE-taiteilijoiden veistoksista tuttuja ihmistyyppejä. Reliefeissä taas on opettavaisen kolmiulotteisen huoneentaulun tuntua.[3]

Kriitikko Hannu Castren on luonnehtinut Riikosen veistoksia piikiksi runsaassa lihassa. Castren on verrannut Riikosen pulleita figuureja Picasson 1920-luvun surrealistisiin mutta antiikin perinnettä jatkaviin hahmoihin, ja Aaltosen Hämeensillan veistoksiin.[12]

Myöhemmissä abstraktimmissa veistoksissa on kaksoiskuvamaisuutta,[3] ne peilautuvat symmetrisesti eri suuntiin.[6]

Teosten vaiheita

Aiemmin Aula-baarissa ollut Riikosen Juicea esittävä veistos on nykyisin Juicen kirjastossa Tampellan alueella. Kirjasto on Viola-kodin tiloissa Reino & Aino Kotikenkä -yhtiön Arto Huhtisen lahjoittamana.[4] Maalattu kipsiveistos on vuodelta 1987.[13]

Huomiota herätti 1990-luvulla myös Kerttu, joka synnytti Jyväskylän paikallislehdissä keskustelua "pornopatsaista". Kohun vuoksi teos jouduttiin poistamaan 1994 julkisista tiloista ja sijoittamaan kaupungintalolle kaupunginsihteerin huoneeseen.[14]

Riikosen maalaus Miesten ehdoilla (1982) on Eero Koivistoisen levyn Kallista on ja halvalla menee kannessa.[15]

Julkiset teokset

  • Vuoroin vieraissa 1978, Opettajainkoulutuslaitos, Hämeenlinna[1]
  • Salatut valheet, Tervetuloa ikävä ja Juice, 1981–87. Hotelli Tampere[1]
  • Diletantti 1986, Hakkarin yläaste, Lempäälä[1]
  • Citymies 1987, Hervannan ammattioppilaitos, Tampere[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e CV, Kuvanveistäjäliitto.[vanhentunut linkki] Viitattu 15.11.2012.
  2. ↑ a b c d e Hannu Riikonen – Maalattuja teoksia 11.3.-29.3.2009. Helsingin taiteilijaseura, Galleria Katariina (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.11.2012.
  3. ↑ a b c d Jukka Yli-Lassila: Riikosen satiiri räiskyy väreissä. Helsingin Sanomat 18.3.2009. Viitattu 15.11.2012.
  4. ↑ a b Juicen kirjasto ja kulttuuriraitti avattiin Elisa-uutiset 21.2.2012 Viitattu 15.11.2012.
  5. ↑ Juhlanäyttely, Tampereen Taiteilijaseura.[vanhentunut linkki] Viitattu 17.9.2010.
  6. ↑ a b Hannu Riikonen: maalauksia, veistoksia, installaatioita. Tampereen nykytaiteen museo, 1991. S.5.
  7. ↑ a b Päivi Ahdeoja: Flamencoa ja fantasiaa, Tuusulan taidemuseo, Taidekeskus Kasarmi.[vanhentunut linkki] Viitattu 15.11.2012.
  8. ↑ a b Hannu Riikonen, kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 20.12.2012.
  9. ↑ CV kuvataiteilijamatrikkeli (pdf) Viitattu 20.11.2012.
  10. ↑ Tikanojan taidekoti, arkisto. Hannu Riikonen — Miesten ehdoilla? 11.3 — 4.4.2000 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.11.2012.
  11. ↑ Hannu Riikonen, Suomen kuvanveistäjäliitto (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.11.2012.
  12. ↑ Huittinen katugalleria (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.11.2012.
  13. ↑ Kuvanveistäjäliitto (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ 5.1.- Holvi Välisoitto Jyväskylän taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.11.2012.
  15. ↑ Taidetta levynkansissa – näyttely Raision kaupunginkirjaston musiikki- ja taideosastolla Viitattu 21.11.2012.

Kirjallisuutta

  • Heinänen, Satu ja Riikonen Hannu, 1991. Hannu Riikonen: maalauksia, veistoksia, installaatioita. Tampere: Tampereen nykytaiteen museo.
  • Itkonen, Satu: Sydän siveltimellä. Suomalaista naivismia, s. 100-103. Taidepiste, 1998. ISBN 951-96451-3-6

Aiheesta muualla