Hannu Kaiharju ent. Hildén (4. lokakuuta 1881 Tervola – 28. maaliskuuta 1953) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja Isak August Hildén ja Edla Margareeta Holck. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Aino Edit Sihvosen kanssa.^[1][2]

Hildén kirjoitti ylioppilaaksi Kemin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1904 ja liittyi Pohjois-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla ja lääketieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1904–1913. Lääketieteen alkututkinnon hän suoritti vuonna 1908. Kaiharju suoritti Tykistön ampumakoulun vuosina 1920–1921 ja Rannikkotykistön ampumakoulun ylemmän kurssin vuonna 1925.^[1][2]

Hildén toimi vuonna 1916 jääkärietapin järjestäjänä Tervolassa ennen liittymistään itsekin vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 14. syyskuuta 1916, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 3. maaliskuuta 1917. Hän vaihtoi nimensä vuonna 1917 Kaiharjuksi ja osallistui Libaussa samana vuonna järjestetyille sotakoulun B-kursseille.^[1][2]

Kaiharju saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin ensin koulutusaliupseeriksi ja myöhemmin joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella sekä Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa.^[1][2]

Kaiharju palveli sisällissodan jälkeen edelleen joukkueenjohtajana 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Rykmentistä hänet siirrettiin 4. syyskuuta 1918 Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4:ään, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Tampereen rykmentti. Rykmentin sisällä hänet siirrettiin rahastonhoitajaksi 2. pataljoonaan 16. syyskuuta 1919. Rannikkotykistöön hänet siirrettiin 5. toukokuuta 1920 ja sijoitettiin ensin jaosjohtajaksi Rannikkotykistörykmentti 2:een ja 20. maaliskuuta 1921 alkaen rykmentin aseupseeriksi sekä 1. elokuuta 1921 alkaen hän toimi päällikkönä eri pattereissa aina vuoteen 1934 saakka, jolloin hänet nimitettiin rykmentin yleisesikuntaupseeriksi. Kaiharju toimi armeija-aikanaan aliupseerikoulun johtajana vuosina 1927–1928 ja oli lyhyitä aikoja patteriston komentajan viransijaisena vuosina 1923–1926.^[1][2]

Kaiharju erosi armeijasta säädetyn eroamisiän perusteella 4. lokakuuta 1934 ja siirtyi Helsinkiin Oy Alkoholiliikkeen palvelukseen.^[1][2]

Talvisotaan Kaiharju osallistui aseupseerina Koiviston alalohkolla ja teknisen toimiston päällikkönä Ristiniemen alalohkolla. Välirauhan aikana hänet siirrettiin teknisen toimiston päälliköksi Ryssänkarin alalohkolle. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin talouspäälliköksi ja myöhemmin komppanianpäälliköksi Rannikkoprikaatin 1. pataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin Jalkaväenkoulutuskeskus 19:ään. Vuonna 1941 hänet siirrettiin alaleirin päälliköksi Sotavankileiri 6:een. Armeijasta hän jäi eläkkeelle vuonna 1949. Hänet haudattiin Tervolaan.^[2]

Kaiharju toimi Rannikkotykistörykmentti 2:n kunnianeuvoston jäsenenä vuosina 1927 ja 1931–1932.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Vääpeli 20. elokuuta 1918 Vänrikki 28. joulukuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1920 Kapteeni 16. toukokuuta 1923		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Vapaudenmitali 2. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.