Hannes Sula

Hannes Sula
Sula Murmanskin legioonan univormussa 1920.
Sula Murmanskin legioonan univormussa 1920.
Henkilötiedot
Syntynyt29. kesäkuuta 1894
Tampere, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut21. marraskuuta 1955 (61 vuotta)
Sudbury, Ontario, Kanada
Ammatti toimittaja, ay-toimitsija

Hannes Einari Sula (29. kesäkuuta 1894 Tampere – 21. marraskuuta 1955 Sudbury, Ontario, Kanada) oli kanadansuomalainen toimittaja ja ammattiyhdistysmies. Sula toimi nuoruusvuosinaan sosialidemokraattisessa nuorisoliikkeessä ja osallistui Suomen sisällissotaan punakaartin riveissä. Myöhemmin hän vaikutti Muurmannin legioonassa joutuen vuonna 1920 lähtemään maanpakoon Kanadaan. Nuoruudessaan Sula oli lahjakas pikajuoksija, joka voitti 100 metrin Suomen mestaruuden vuonna 1916.[1]

Elämä

Nuoruus

Tampereella kirvesmiehen perheeseen syntynyt Sula muutti vanhempiensa mukana Helsinkiin kymmenvuotiaana. Kansakoulun käytyään hän suoritti iltakursseja kauppakoulussa ja työskenteli Paraisten Kalkkivuori Oy:n konttoristina sisällissodan puhkeamiseen saakka. 1910-luvun alusta lähtien Sula toimi aktiivisesti Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton Uudenmaan piirijärjestössä ja kuului liiton Helsingin osaston perustajajäseniin.[1] Hän oli myös nuorisoliiton hallituksen jäsen.[2] Toukokuussa 1917 Sula osallistui Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin Liiton perustavaan kokoukseen.[3]

Elokuussa 1917 Tampereella järjestetyssä Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton edustajakokouksessa Sula esitti perustettavaksi punakaarteja vastavoimaksi porvariston aseellisille suojeluskunnille.[2] Lokakuussa Sula toimi Työväen Järjestönuorten Liiton perustavan kokouksen puheenjohtajana, ja tammikuun 1918 alussa hänet nimitettiin Helsingin työväenjärjestöjen eduskunnan asettaman vaalitoimikunnan jäseneksi.[4][5]

Sisällissota ja Muurmannin legioona

Sisällissodan käynnistyttyä Sula työskenteli punaisten siviilihallinnossa kansanvaltuuskunnan intendenttilaitoksen kamreerina.[6] Sodan jälkeen hän tuli tunnetuksi osallistuttuaan helmikuun alussa senaatin kassakaapin murtamiseen.[7] Kun huollosta vastannut intendenttilaitos korvattiin maaliskuun lopussa elintarvikehallituksella, Sula liittyi nuorisoliiton jäsenistä koottuun Helsingin punakaartin komppaniaan, jonka päällikkönä hän osallistui Tampereen taisteluun muun muassa Suinulassa.[1][8]

Saksalaisten vallattua Helsingin huhtikuun alussa, Sula lähetettiin punaisten pohjoisen retkikunnan matkaan Muurmannin radalle, jossa hän kesäkuussa liittyi brittien värväämään Muurmannin legioonaan. Knäsössa komppanianpäällikkönä toiminutta Sulaa kaavailtiin jopa legioonan suomalaiseksi päälliköksi. Hän oli taustavaikuttajana puuhanneen K. E. Primus-Nymanin suosikki, minkä johdosta tämä järjesti pohjoisen retkikunnan johtajalle Iivo Ahavalle väliaikaisen komennuksen muualle saadakseen Sulan tehtävään. Lopulta myös Sula syrjäytettiin kaavailuista ja päälliköksi tuli Verner Lehtimäki. Myöhemmin Sula oli brittimielisten Aarne Orjatsalon ja August Wesleyn ohella bolševikeja tukeneen Lehtimäen näkyvimpiä vastustajia legioonassa.[9]

Muurmannin legioonan hajottamisen jälkeen suurin osa miehistä palasi Suomeen, jossa heitä aluksi pidettiin Helsingin edustalla Villingin saarella. Sula kuului noin 40 legioonalaisen joukkoon, jota viranomaiset eivät päästäneet maahan, joten maaliskuussa 1920 heidät kuljetettiin laivalla Portsmouthiin. Marraskuussa 1920 ryhmä matkusti brittien kustannuksella Kanadaan, josta heille oli luvattu turvapaikka.[10]

Pohjois-Amerikassa

Sula voittaa 100 metrin SM-kultaa 1916. Oikealla pronssimitalisti Kurt Pilack.

Kanadassa Sula työskenteli aluksi metsätyömiehenä Ontariossa ja asettui myöhemmin Sudburyn kaupunkiin. 1920-luvun puolivälissä hänet hyväksyttiin Kanadan kommunistisen puolueen jäseneksi. Sula osallistui ammattiyhdistystoimintaan metsätyömailla ja 1930-luvun lamavuosina hän toimi Kanadan työttömien järjestön sihteerinä.[1] Lisäksi Sula opasti Neuvosto-Karjalaan lähetetyjä kanadansuomalaisia työprikaateja metsänhakkuussa.[11] Sotavuosina hän toimi kommunistisen puolueen järjestäjänä osallistuen muun muassa kaivostyöläisten lakkotoimintaan.[1]

Järjestötoimiensa ohella Sula työskenteli 1920–1930-luvuilla Canadian Miner, Metsätyöläinen ja Vapaus-lehtien toimittajana. Toisen maailmansodan jälkeen hän oli viimeiset kymmenen elinvuottaan toimittajana Vapaus-lehdessä. Sula osallistui aktiivisesti myös Kanadan Suomalaisen Järjestön toimintaan, ja hoiti sen ylläpitämää arkistoa. Kommunistisen puolueen kieltämisen jälkeen 1940 hän oli Labor-Progressive Partyn jäsen kuolemaansa saakka.[1][12]

Sula kuoli marraskuussa 1955 puoli vuotta aikaisemmin saamansa aivohalvauksen seurauksena 61-vuotiaana.[1] Hänet on haudattu Park Lawnin hautausmaalle Greater Sudburyyn.[13]

Urheilu-ura

Fredriksbergin Tovereita ja Helsingin Jyryä edustaneen Sulan huippu-ura ajoittui vuosiin 1914–1917. Juoksulajien ohella hän kilpaili kolmiloikassa. Vuonna 1916 Sula voitti 100 metrin SM-kultaa Helsingissä järjestetyissä Kalevan kisoissa ajalla 12,2.[14]

Kanadassa Sula jatkoi urheiluharrastustaan ja toimi vuonna 1924 perustetun Canadan-Suomalaisen Työväen Urheiluliiton ensimmäisenä puheenjohtajana.[1][15] Sudburyn Kisaa edustanut Sula piti myös hallussaan liiton 100 metrin ennätystä 11,9.[16]

Yksityiselämä

Sulan puoliso oli Olga Pesonen.[17]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h Suksi, Edwin: Toimittaja Hannes Sula kuoli maanantaiaamuna. Vapaus, 22.11.1955, nro 138. SFU Digitized Newspapers. Viitattu 12.8.2020.
  2. ↑ a b Parkkari, Nestori: Nuoret taistelun tiellä: Suomen vallankumouksellinen nuorisoliike 1900–1944. Helsinki: Kansankulttuuri, 1970.
  3. ↑ Suomen Kauppa- ja Liiketyöntekijäin Liiton perustava kokous Helsingin työväentalolla helluntaipyhinä 27.–28.5.1917 Työväen Arkisto. Finna. Viitattu 12.8.2020.
  4. ↑ Työväen järjestönuorten liiton perustava kokous Helsingissä 7 p. lokak. 1917. Työ, 10.10.1917, nro 23, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.8.2020.
  5. ↑ Työväenjärjestöjen eduskunnan päätöksiä kunnallisten kysymysten järjestelystä. Työmies, 4.1.1918, nro 3, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.8.2020.
  6. ↑ Osoite-ilmoituksia. Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja, 9.3.1918, nro 13, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.8.2020.
  7. ↑ Virallinen murtovarasjoukkue. Uusi Suometar, 18.4.1918, nro 33-38, s. 11. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.8.2020.
  8. ↑ Vuorio, Väinö: Helsingin sosialistinen nuoriso vallankumoustaistelussa 10 vuotta sitten. Itä ja länsi, 16.6.1928, nro 13-14, s. 216. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.8.2020.
  9. ↑ Lehtimäki, Kimmo: Verner Lehtimäki : punapäällikkö, s. 160–161. Tampere: Revontuli, 2005. ISBN 978-952-51704-1-2
  10. ↑ Tokoi, Oskari: ”Tukkisaunoilla Kanadassa”, Työväen kalenteri 1924, s. 154–161. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puoluetoimikunta, 1923. Kansalliskirjasto.
  11. ↑ Saarinen, Oiva W.: Between a Rock and a Hard Place: A Historical Geography of the Finns in the Sudbury Area, s. 145. Waterloo, ON: Wilfrid Laurier University Press, 1999. ISBN 978-088-92032-0-4
  12. ↑ Laine, Edward W.: ”Kallista Perintöä – Precious Legacy!”: Finnish-Canadian Archives, 1882–1985. Archivaria, 1986, nro 22. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 12.8.2020.
  13. ↑ Index of Deceased Canadians of Finnish Descent in the Sudbury District, Ontario Suomalaisten siirtolaisuus. Suomen Sukututkimusseura. Arkistoitu 26.1.2020. Viitattu 12.8.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Historiaa eli Jyryn yleisen sarjan ME- ja SE-tilastot sekä SM-mitalistit 1908 alkaen Helsingin Jyry. Viitattu 12.8.2020.
  15. ↑ Kidd, Bruce: ”Radical Immigrants and the Workers' Sports Federation of Canada, 1924–37”, Ethnicity and Sport in North American History and Culture, s. 206. Westport, CT: Praeger, 1994. ISBN 027-59545-1-X
  16. ↑ C.S.T.U. liiton ennätysluettelo. Työväen Urheilulehti, 6.9.1928, nro 36, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.8.2020.
  17. ↑ Hannes Einari SULA Park Lawn Cemetery & Crematorium, Sudbury District, ON. 2004. CanadaGenWeb's Cemetery Project. Viitattu 12.8.2020. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla