Arvi Johannes (Hannes) Haapio, vuoteen 1906 Ervast (28. tammikuuta 1888 Helsinki[1] – 10. marraskuuta 1954 Savonlinna[2]) oli kanttoriurkuri, päätoimittaja, tietokirjailija, laulunopettaja, kuoronjohtaja ja kapellimestari sekä musiikkivänrikiksi ylennetty Suomen puolustusvoimien ensimmäinen musiikkivääpeli.[3]
Henkilöhistoria
Haapion vanhemmat olivat työmies Fritiof Ervast ja Anna Timonen ja puoliso vuodesta 1926 Elli Johanna Saarinen. Haapio tuli ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1907 ja valmistui Liikemiesten Kauppaopistosta 1909, Viipurin kirkkomusiikkiopistosta 1916 ja Helsingin konservatoriosta 1930, jossa hän suoritti kapellimestaritutkinnon. Haapio johti useita kuoroja, orkestereita ja soittokuntia, soitti itse orkestereissa ja toimi teatterikapellimestarina. Hän oli Kirvun kanttoriurkuri 1918–1921 ja Savonlinnassa 1921–1954. Kirkkomusiikki-lehden ensimmäisenä päätoimittajana Haapio työskenteli 1925–1932. Hän toimi laulunopettajanana Viipurin klassillisessa lyseossa, Säämingin emäntäkoulussa 1932–1935 ja Savonlinnan lyseossa vuodesta 1940. Haapio suunnitteli ja johti kirkkomusiikkijuhlia ja oli Suomen Kirkkokuoroliiton perustajia. Hänellä oli useita kirkkomusiikin ja kanttoriurkuriyhdistysten luottamustehtäviä. Kustannusliikkeen hoitajana hän toimi 1934–1935. Haapio sai director cantus -arvonimen vuonna 1942, musiikkivänrikiksi hänet ylennettiin 1941.[1][2][3]
Julkaisuja
- Kirkolliskokoukselle tehtyjen kanttori- ja urkurivirkakunnan anomusten selostavat perustelut, 1928, J. H. Väänänen, A. V. Lehtinen ja Hannes Haapio
- Suomen kirkon kanttorien ja urkurien matrikkeli, 1929
- Etelä-Savon kirkkolaulujuhlat 1926–1953, 1953
Lähteet
- ↑ a b L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 140. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1905–1907, nro. 31513. (Viitattu 3.2.2019)
- ↑ a b 60-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 28.1.1948, s. 26