HMS Indefatigable (R10)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Implacable-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Indefatigable
HMS Indefatigable
HMS Indefatigable
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company
Kölinlasku 3. marraskuuta 1939
Laskettu vesille 8. joulukuuta 1942
Palveluskäyttöön 3. toukokuuta 1944
Poistui palveluskäytöstä joulukuu 1946
Loppuvaihe romutettu 1956
Tekniset tiedot
Uppouma 23 825 t (standardi)
32 624 t (kuormattu)
Pituus 233,6 m
Leveys 29,18 m
Syväys 8,8 m
Koneteho 148 000 shp
Nopeus 32 solmua
Miehistöä 1 400
Aseistus
Aseistus 8 × kaksiputkista QF 4,5" -ilmatorjuntatykkiä
42 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
40 × Oerlikon 20 mm
54 lentokonetta

HMS Indefatigable (viirinumero R10) oli vuonna 1942 vesillelaskettu Implacable-luokan lentotukialus toisessa maailmansodassa.

Valmistus

Pääartikkeli: Implacable-luokka (lentotukialus)

Alus tilattiin 19. kesäkuuta 1939 John Brownin and Companyltä Clydestä Skotlannista, missä köli laskettiin vielä samana vuonna. Alus laskettiin vesille 8. joulukuuta 1942 ja otettiin palvelukseen 3. toukokuuta 1944.[1]

Palvelus

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin koeajoja ja miehistön koulutusta varten Kotilaivastoon. Koeajoissa havaittujen vikojen vuoksi alus palautettiin telakalle.[2]

Operaatio Mascot

Alus lähti 1. heinäkuuta 1944 suojaamaan Yhdysvaltain joukkoja New Yorkista Clydeen kuljettavaa RMS Queen Elizabethia. Seuraavana päivänä Clydessa alukselle nousi 820 laivueen henkilöstö HMS Formidablelta. Clydestä molemmat lentotukialukset purjehtivat Scapa Flown pohjoispuolelle, jossa ne kohtasivat HMS Furiousin. Osasto, jonka muodostivat Kotilaivaston lippulaiva taistelulaiva HMS Duke of York, lentotukialukset Indefatigable, Formidable ja Furious, risteilijät HMS Devonshire, HMS Kent ja HMS Jamaica sekä hävittäjät HMS Bulldog, HMS Nubian, HMS Verulam ja HMS Virago, lähti 14. heinäkuuta Scapa Flowsta kohti Nordkapia operaatiossa Mascotiin eli hyökkäykseen Norjassa Kaavuonossa piileksivää saksalaista taistelulaiva Tirpitziä vastaan.[3]

Osasto saapui määrätylle lentokoneiden ilmaanlähettämispaikalle hieman puolenyön jälkeen 17. heinäkuuta. Indefatigablelta lähetettiin tehtävää suorittamaan 23 Fairey Barracudaa, joihin kaikkiin oli asennettu 1 000 naulan pommit. Barracudien lisäksi alukselta nousi 1770 laivueen Fairey Fireflyt suojaamaan raskaassa kuormassa olevia koneita. Kohteessa koneita oli vastassa paksuun savuverhoon peittynyt Tirpitz sekä vahva ilmatorjunta. Koneet eivät havainneet osumia kohteeseen. Yksi Barracuda joutui tekemään pakkolaskun lentotukialuksen vasemmalle puolelle, mutta hävittäjä Verulam pelasti koneen miehistön merestä. Osasto saapui 19. heinäkuuta takaisin Scapa Flowhun.[4]

Operaatio Turbine

Lentotukialuksen miehistön koulutusta jatkettiin, kunnes 2. elokuuta alus lähti Scapa Flowsta operaatio Turbineen yhdessä Furiousin, risteilijöiden HMS Berwickin ja Jamaican sekä hävittäjäsuojan kanssa.[5]

Tyynimeri

Telakalta palattuaan alus lähetettiin 19. marraskuuta 1944 Kaukoitään Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon. Aluksen saavuttua 10. joulukuuta Colomboon siitä tehtiin lentotukialus osaston lippulaiva.

Alukseen osui 1. huhtikuuta 1945 Okinawan taistelussa kamikaze[6]. Osuma tuli sillan reunaan eikä se aiheuttanut merkittävää tuhoa[2], mutta neljätoista miehistönjäsentä sai surmansa. Viisi tuntia myöhemmin alus kykeni operoimaan lähes normaalisti.

Alus oli 2. syyskuuta Tokion lahdella Japanin virallisesti antautuessa.

Sodan jälkeen

Indefatigable Uudessa-Seelannissa vuoden 1945 lopulla

Japanin antauduttua ja sotatoimien päätyttyä alus siirrettiin kuljettamaan vapautettuja sotavankeja kotiutettavaksi. Se vieraili joulukuussa 1945 Uudessa-Seelannissa sekä tammikuussa 1946 yhdessä Implacablen kanssa Melbournessa. Joukkojenkuljetukset jatkuivat, kunnes alus siirrettiin Britteinsaarille, jonne se saapui syyskuussa.[1]

Alus poistettiin palveluksesta 1946 ja sijoitettiin reserviin. Alus palautettiin vuoden 1950 alussa palvelukseen koululaivana. Se poistettiin uudelleen palveluksesta syyskuussa 1954. Alus myytiin ja saapui Dalmuiriin 4. marraskuuta 1956 romutettavaksi.[2]

Lähteet

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers - A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)
  • McCart, Neil: The Illustrious & Implacable Classes of Aircraft Carrier 1940-1969. Cheltenham, Englanti: Fan Publications, 2000. ISBN 1-901225-04-6 (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b naval-history.net
  2. ↑ a b c Chesneau s. 129
  3. ↑ McCart, Neil s. 149
  4. ↑ McCart, Neil s. 149–150
  5. ↑ McCart, Neil s. 150
  6. ↑ Conway s. 20

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Indefatigable (R10).
Implacable-luokan lentotukialukset
HMS Implacable - HMS Indefatigable
Edeltäjä: HMS Unicorn – Seuraaja: Colossus-luokka