PROFILPELAJAR.COM

HMS Birmingham
	; HMS Birmingham
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku	28. maaliskuuta 1972
Laskettu vesille	30. heinäkuuta 1973
Palveluskäyttöön	3. joulukuuta 1976
Poistui palveluskäytöstä	31. joulukuuta 1999
Tekniset tiedot
Uppouma	4 820 t
Pituus	125 m
Leveys	14,3 m
Syväys	5,8 m
Koneteho	COGOG: 2 x Rolls-Royce Olympus TM3B ja 2 x Rolls-Royce Tyne 36 MW
Nopeus	30 solmua
Miehistöä	287
Aseistus
Aseistus	2 x Sea Dart; 1 x 4,5" Mk.8; 2 x Oerlikon 20 mm; 2 x STWS Mk.2 -torpedoputkea; 2 x Corvus-valaisuheitettä; Westland Lynx HAS.1/2
	Infobox OK

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston tyypin 42 ohjushävittäjästä. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Birmingham (viirinumero D86) oli Britannian kuninkaallisen laivaston tyypin 42 ohjushävittäjä (Sheffield-luokka), joka poistettiin palveluksesta 1999 ja romutettiin 2000.

Valmistus

Pääartikkeli: Tyyppi 42 -hävittäjä

Alus tilattiin 21. toukokuuta 1971 Cammell Laird and Companyltä Birkenheadistä, missä köli laskettiin 28. maaliskuuta 1972. Se laskettiin vesille 30. heinäkuuta 1973 kumminaan Sir Derek Empsonin puoliso Lady Empson ja valmistui lokakuussa 1976. Alus otettiin palveluskäyttöön 3. joulukuuta 1976.^[1]

Edeltäneeseen HMS Sheffieldiin verrattuna aluksen savuhormeja ei yhdistetty, vaan ne saivat omat savuhormit piipun etuosaan. Samoin aluksen aseistusta oli vahvennettu lisäämällä kaksi kolmen torpedoputken ryhmää sukellusveneidentorjuntaan. Samoin helikopterikenttääoli vahvistettu ja tiloja suurennettu, jotta alkuperäinen Westland Wasp voitiin vaihtaa Lynxiin.^[2]

Palvelus

Palvelukseenotettaessa alus liitettiin 5. hävittäjälaivueeseen, missä se aloitti koeajot. Koeajoista alus palasi Portsmouthiin osallistuakseen kuningatar Elisabet II:n 25-vuotisen vallassaolon kunniaksi järjestettyyn laivastokatselmukseen, missä se oli amiraalineuvoston lippulaivana ja siten osa kuninkaallisille varattua laivuetta.^[2]

Kesä-heinäkuussa 1978 alus osallistui purjehdukseen Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Läpäistyään Panaman kanavan alus vieraili useissa länsirannikon kaupungeissa kuten San Francisco, Seattle, San Diego ja Vancouver. Vuodet 1979 ja 1980 alus oli Britteinsaarten vesillä ja Välimerellä osallistuen lukuisiin Naton harjoituksiin. Palvelusrupeaman lopulla aluksen valmistautui huoltoon, joka peruuntui Irakin ja Iranin välisen sodan kiihtyessä.^[2]

Alus lähetettiin HMS Avengerin kanssa Persianlahdelle, missä ne olivat kolme kuukautta ennen paluutaan Britteinsaarille maaliskuussa 1981. Kotimaassa alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin Portsmouthin telakalle, missä sille asennettiin ECM-järjestelmä, runkoa vahvistettiin ja tutkia ja propulsiojärjestelmää päivitettiin. Alus oli valmis palvelukseen maaliskuun lopulla 1982.^[2]

Falklandin sodan vuoksi aluksen koeajoja ja miehistökoulutusta lyhennettiin, jotta se saataisiin nopeasti palautettua operatiiviseen palvelukseen. Alus lähti 18. kesäkuuta HMS Southamptonin kanssa Etelä-Atlantille, mistä se palasi 17. lokakuuta Portsmouthiin. Falklandilla oloa varten alus maalattiin vaaleanharmaaksi, kuten muutkin alueella palvelevat sotalaivat. Lisäksi sotakokemusten vuoksi aluksen lähi-ilmatorjuntaa vahvistettiin asentamalla kaksi 20 millimetrin tykkiä hyllyille kannelle 01 hangaarin viereen.^[2]

Aluksen palattua kotimaahan se huollettiin, jolloin lisätyt 20 millimetrin tykit korvattiin kahdella kaksiputkisella 30 millimetrin tykillä ja kahdella 20 millimetrin tykillä. Tykit asennettiin uusiin paikkoihin hangaarin ja savuhormin viereen. Aseiden lisäksi komentosillan reunoilla asennettiin harhamaaliheittimet.^[2]

Huhtikuussa 1983 alus lähti jälleen Southamptonin kanssa Etelä-Atlantille. Matkalla alus vieraili Etelä-Georgiassa sekä Falklandilla. Lisäksi miehistö osallistui tanskalaisella Krakalla lastia Port Stanleyssä purettaessa syttyneen tulipalon sammuttamiseen. Palo saatiin hallintaan 11 tunnin jälkeen, mistä meni vielä joitakin tunteja viimeisten palopesäkkeiden sammuttamiseen. Paloa sammutettaessa Rover-kaasuturbiiniin kytketty sammutuspumppu kävi 22 tuntia ja valonvahvistimia käytettiin palopesäkkeiden paikantamiseen savun seasta. Alus palasi syyskuussa Portsmouthiin.^[2]

Tammikuussa 1984 alus lähti Portsmouthista kolmen kuukauden purjehdukselle Länsi-Intiaan. Matkalla alus vieraili Floridassa, Belizessä ja Tuulensuunnan saaristossa ja harjoitteli Alankomaiden ja Yhdysvaltain laivastojen kanssa. Alus palasi huhtikuussa Britteinsaarille.^[2]

Alus kuului 1985 Naton pysyvään Välimerelle sijoitettuun laivasto-osastoon (engl. Standing Naval Force Mediterranean, StanNavForMed), jonka mukana se vieraili Gibraltarilla, Palma de Mallorcalla, Napolissa ja Messinassa.

Aluksen ampumatarvikkeet poistettiin Rosythissa, minkä jälkeen se siirrettiin telakalle modernisoitavaksi. Ennen paluutaan palvelukseen alus oli 1988 Portsmouthissa koeajoissa ja testeissä. Alus teki päällikkönsä Roy Claren, joka sittemmin oli Lontoon merimuseon johtajana, alaisuudessa ensimmäisen purjehduksensa Persianlahdelle ja palasi kotimaahan maaliskuussa 1989.

Alus poistettiin palveluksesta 10. joulukuuta 1999 Portsmouthissa. Tammikuun alussa 2000 alus purjehti Devonportiin, jossa parin seuraavaan kuukauden aikana sen käyttökelpoinen materiaali poistettiin. Alus hinattiin takaisin Portsmouthiin toukokuussa ja myytiin romutettavaksi. Alus lähti 20. lokakuuta hinattuna Espanjaan.

Lähteet

Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
Marriott, Leo: Modern Combat Ships 3 Type 42. Lontoo, Englanti: Ian Allan Ltd, 1985. ISBN 0-7110-1453-1 (englanniksi)