Kanadan hallitus tilasi aluksen 29. helmikuuta 1929 John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista ja sen köli laskettiin 14. lokakuuta telakkanumerolla 1092. Alus laskettiin vesille vuotta myöhemmin 10. lokakuuta ja se valmistui 10. kesäkuuta 1931, jolloin se otettiin Portsmouthissa Kanadan laivaston palvelukseen.[1]
Palvelus
Palvelukseen oton jälkeen Skeena palveli Kanadan länsirannikolla kotitukikohtanaan Esquimalt, josta se siirrettiin vuonna 1938 itärannikolle Halifaxiin.[1]
Skeena Vancouverissa laituriin kiinnittyneenä vuonna 1934.
Alukselle nousi 3. syyskuuta 1939 Länsi-Intian ja Amerikan aseman komentaja esikuntineen kuljetettavaksi Bermudalle. Kanada julisti 10. syyskuuta sodan Saksalle ja alus saapui seuraavana päivänä Bermudalta Halifaxiin, jolloin se liitettiin Halifaxin saattajaosastoon suojaamaan Newfoundlandista lähteviä ja sinne saapuvia Atlantin saattueita. Alus siirrettiin toukokuussa 1940 Britteinsaarille läntisen alueen alaisuuteen Plymouthiin, jonne se saapui 31. toukokuuta jatkaen Atlantin saattueiden suojaamista.[1][2]
Alus lähti 3. maaliskuuta 1941 paluumatkalle Halifaxiin, jossa se siirrettiin telakalle huollettavaksi. Telakalla alus määrättiin palvelukseen palatessaan Newfoundlandin saattajaosastoon. Se palasi kesäkuussa koeajojen ja koulutusjakson jälkeen saattuepalvelukseen. Alus siirrettiin tammikuussa 1942 3. kanadalaiseen saattajaryhmään, jonka muut alukset olivat sen sisaralus HMCS Saguenay sekä korvetitHMCS Wetaskiwin, HMCS Sackville, HMCS Galt ja HMCS Camrose.[1]
Heinäkuussa Skeena suojasi ryhmänsä mukana saattuetta HX115. Alus upotti 31. heinäkuuta Pohjois-Atlantilla syvyyspommein yhdessä Wetaskiwin kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-588 (49°59′N, 36°36′W)[3]. Alus jatkoi saattueiden suojaamista, kunnes se siirrettiin tammikuussa 1943 telakalle huollettavaksi.[1]
Alus palasi palvelukseen 3. kanadalaiseen saattajaryhmään huhtikuussa koeajojen ja koulutusjakson päätyttyä. Se suojasi 16. huhtikuuta saattuetta HX223 Yhdysvaltain rannikkovartiostonkutterinUSCG Spenserin ja USCG Duanen ja ryhmänsä korvettien kanssa. Seuraavana päivänä sukellusveneitä vastaan käytävän taistelun aikana ryhmä sai vahvistuksekseen 3. brittiläisen tukiryhmän.[1]
Toukokuussa alus suojasi saattuetta HX238, jota vastaan sukellusveneiden toiminta saatiin ilmavoimien tuella rajoitettua. Alus jatkoi Atlantin saattueiden suojaamista, kunnes se määrättiin tukemaan Normandian maihinnousua helmikuussa 1944.[1]
Maaliskuussa Skeena määrättiin huollettavaksi telakalle, mistä se palasi huhtikuussa aloittaen kouluttautumisen. Alus liittyi toukokuussa saattueeseen SC157 liittyäkseen Britteinsaarilla 12. Saattajaryhmään. Alus erkani saattueesta sen saavuttua rannikolle, minkä jälkeen alus liittyi HMCS Qu'Appellen, HMCS Restigouchen ja HMCS Saskatchewanin muodostamaan ryhmään Plymouthissa. Ryhmän tehtävänä oli tukea Normandian ja Brestin välisiä operaatioita.[1]
Alus torjui kesäkuussa ryhmänsä mukana sukellusveneitä Biskajanlahdella. Vapauduttuaan operaatiosta heinäkuussa alus aloitti ryhmän mukana meriliikenteen häirinnän Ranskan rannikolla, minkä tehtävänä oli estää Ranskan satamiin tukeutuneiden Saksan laivaston keveiden laivastoyksiköiden sekä sukellusveneiden toiminta.[1]
Alus taisteli 5. heinäkuuta sukellusveneitä saattaneita aluksia vastaan upottaen kolme partioalusta. Se törmäsi 11. heinäkuuta Qu'Appellen kanssa taistellessaan Saksan laivaston yksiköitä vastaan Audiernenlahdella. Aluksella loukkaantui törmäyksessä neljätoista miehistönjäsentä ja alus siirrettiin korjattavaksi.[1]
Elokuussa alus palasi ryhmäänsä, jonka mukana se osallistui kolmen troolarin upottamiseen 12. elokuuta. Alus vapautui syyskuussa Plymouthista ja se siirrettiin läntisen reitin alaisuuteen 11. Saattajaryhmään, jonka mukana se etsi sukellusveneitä läntisen reitin alueen ja Norjassa olevien sukellusvenetukikohtien väliltä.[1]
Skeenan oli 24. lokakuuta ankkuroituneena Hvalfjordissa, kun sen ankkuri irtosi kovassa myrskyssä. Alus ajautui Videyn saaren rantaan ja sen pelastaminen oli myrskyn vuoksi mahdotonta. Alus oli marraskuun rantaan ajautuneena ja pelastusyrityksistä tuli tarkoituksettomia. Joulukuussa alus todettiin korjauskelvottomaksi.[1]
Alus sijoitettiin poistolistalle ja se myytiin kesäkuussa 1945 Arsaell Jonassonille romutettavaksi.[1][2]
Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5(englanniksi)
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7(englanniksi)
Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy 1893–1981. Lontoo: Ian Allan, 1983. ISBN 0-7110-1075-7(englanniksi)
.svg){kind=small}
