H-molliasteikon etumerkinnät diskanttiviivastollaLuonnollisen mollin nouseva ja laskeva skaalaHarmonisen mollin nouseva ja laskeva skaalaMelodisen mollin nouseva ja laskeva skaala
H-molliasteikko on h-sävelestä alkava sävelasteikko, jonka luonnolliseen muotoon kuuluu sävelet h, cis, d, e, fis, g, a ja h.[1] H-mollin rinnakkaissävellaji on D-duuri ja muunnossävellaji H-duuri.
Neljällä yleisimmällä nuottiavaimella (diskantti-, altto-, tenori- ja bassoavain) on vakiintuneet standardit, miten niille kirjoitetaan etumerkit. H-mollin etumerkit kirjoitetaan niille ylläolevin tavoin.
Asteikon säveliä käyttäviä sointuja eri sointuasteilla
i
ii°
III
iv
v
VI
VII
Bm Bm7 Bsus2 Bsus4 Bm(maj7)
C♯° C♯m7♭5
D Dmaj7 Dsus2 Dsus4 D+ Dmaj7♯5
Em Em7 Esus2 Esus4
F♯m F♯m7 F♯sus4 F♯ F♯7
G Gmaj7 Gsus2
A A7 Asus2 Asus4 A♯° A♯°7
Huomaa, että yllä olevassa taulukossa on käytössä englantilainen sävelten nimeämistapa. Reaalisointumerkeissä, joita esiintyy lähinnä populaarimusiikin puolella, käytetään yleensä englantilaista nimeämistyyliä myös Suomessa, vaikka muuten Suomessa käytetäänkin lähtökohtaisesti saksalaista nimeämistapaa. Tämän englantilaisen tavan mukaisena reaalisointumerkeissä H-pohjaiset soinnut kirjoitetaan käyttäen B:tä, kun taas B-pohjaisissa soinnuissa kirjoitetaan aina alennusmerkki B:n perään.
H:n käyttäminen reallisoinnuissa on myös mahdollista, tyyliin: Hm, Hm7, Hsus2, Hsus4, Hm(maj7). Tämä tyyli on kuitenkin yhä harvinaisempaa.
.png)
