As-molliasteikko on Asista alkava mollisävelasteikko. Luonnolliseen as-molliin kuuluvat sävelet As, B, Ces, Des, Es, Fes, Ges ja As. Se on Ces-duurin rinnakaismolli ja sen muunnosduuri on As-duuri. As-mollin subdominanttisointu on des-mollisointu ja luonnollisen mollin dominanttisointu on Es-mollisointu, jossa on as-mollin seitsemäs sävel Ges, joka ei ole varsinainen johtosävel. Johtosävel esiintyy harmonisen mollin mukaisessa dominanttisoinnusa, joka on Es-duurisointu, ja siinä oleva asteikon johtosävel on G, joka saadaan ylentämällä luonnollisen mollin seitsemäs sävel.
Asteikon säveliä käyttäviä sointuja eri sointuasteilla
i
ii°
III
iv
v
VI
VII
A♭m
B♭°
C♭ C♭+
D♭m
E♭m E♭
F♭
G♭ G°
nelisoinnut
i
ii°
III+
iv
V7
VI
vii°7
A♭m(maj7)
B♭m7♭5
C♭maj7♯5
D♭m7
E♭7
F♭maj7
G°7
As-mollin etumerkintä eri nuottiavaimilla
Neljällä yleisimmällä avaimella
Neljällä yleisimmällä nuottiavaimella (diskantti-, altto-, tenori- ja bassoavain) on vakiintuneet standardit, miten niille kirjoitetaan etumerkit. As-mollin etumerkit kirjoitetaan niille ylläolevin tavoin.
[1][2]
Tunnettuja klassisia sävellyksiä as-mollissa
Kuten Ces-duuri, myös as-molli on yksi harvinaisimpia asteikoita taidemusiikissa. As-mollissa lähtökohtaisesti kaikki seitsemän säveltä on alennettu, mutta johtosävelen saamiseksi Ges:n voi palauttaa G:ksi, jotta johtosävel saadaan puolisävelaskeleen päähän toonikasta, jolloin dominanttisoinnuksi saadaan Es-duuri.
Pop-, rock- ja iskelmämusiikissa kitarat viritetään silloin tällöin jenkkivireesen. (E♭-A♭-d♭-g♭-b♭-e♭1) Tällöin a-mollissa soitetut kappaleet voidaan ajatella soivan as-mollissa. Esimerkkejä "as-mollissa" (a-molli + jenkkivire) soitetuista kappaleista ovat muun muassa
.png)
